Vihreät jätti vastalauseen esitykseen metsähallituslaiksi

Vihreiden maa- ja metsätalousvaliokunnassa jättämässä vastalauseessa metsähallituslakiin puolustetaan kansallisomaisuutta. Luontoarvot ovat vaarassa, kun maa- ja vesialueita siirretään Metsähallituksen liiketalouspuolen ohjaukseen, ja päätösvalta Metsähallituksen tase-eristä siirtyy osin pois eduskunnalta.

Vihreät jätti tänään maa- ja metsätalousvaliokunnassa vastalauseen esitykseen metsähallituslaiksi.

– Päätösvalta suomalaisten yhteisestä kansallisomaisuudesta tulee säilyttää eduskunnalla. Luontoarvojen ja luonnon virkistyskäytön vaalinta tulee pitää Metsähallituksen keskeisenä tehtävänä, sanoo valiokunnassa Vihreitä edustava kansanedustaja ja Vihreiden varapuheenjohtaja Hanna Halmeenpää.

– Nyt vaarana on, että luonnon vaalimisen sijaan päädytään sen maksimaaliseen hyödyntämiseen, kun merkittävä määrä maa- ja vesialueita siirretään Metsähallituksen liiketalouspuolen ohjaukseen, ja päätösvalta Metsähallituksen tase-eristä siirtyy osin pois eduskunnalta, Halmeenpää sanoo.

Lapin luontaistalousalueet ja valtion yleiset vesialueet, kuten merialueet ja suurten järvien selät, ollaan siirtämässä uuteen kolmanteen taseeseen Metsähallituksen liiketoimintajohdon alaisuuteen.

Vihreät vaativat vastalauseessaan, että retkeilyalueiden ja Ylä-Lapin virkistysalueiden pitää kuulua siihen taseen osaan, jolla ei ole taloudellista tuottovaatimusta, koska alueiden pääasiallinen käyttötarkoitus on retkeily ja virkistys, ei metsätalous.

– Jos Vihreiden vastalause hyväksyttäisiin, suurta huolta herättänyt kolmas tase-erä jäisi kokonaan toteuttamatta. Tällöin alueet jakautuisivat selkeästi niihin, joita voidaan hyödyntää taloudellisesti ja toisaalta niihin, joiden ensisijainen käyttö on virkistys ja luontomatkailu, ja joilla luontoarvojen säilyminen turvataan.

Vihreät kritisoivat metsähallituslakia myös siitä, että se selvästi kaventaa ympäristöministeriön ohjaustoimivaltaa. Vanhassa laissa ympäristöministeriö ohjasi koko Metsähallitusta luonnonsuojeluun liittyvissä asioissa. Uudessa lakiesityksessä ohjausvalta on rajattu julkisiin hallintotehtäviin ympäristöministeriön toimialalla. Muu ohjaustoimivalta Metsähallituksessa kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle.

Metsähallituslain valiokuntakäsittelyssä toivomisen varaa

– Isosta lakimuutospaketista käytiin valiokuntakäsittelyn aikana massiivinen asiantuntijakuulemiskierros. Silti asian käsittelylle eduskunnassa jäi lopulta aivan liian vähän aikaa. Tämä voi jättää kansalaisille ja kansanedustajille perustellun huolen siitä, että lakimuutos viedään eteenpäin hätiköidysti, Halmeenpää sanoo.

Saamelaisten kulttuurin ja luontaiselinkeinojen turvaaminen olisi ansainnut lakiesityksessä vahvemman kirjauksen.

– Saamelaiskulttuurin heikentämiskielto on jo esimerkiksi ympäristönsuojelu-, vesi-, kalastus-, ja kaivoslaissa. Olisi perusteltua sisällyttää ne myös metsähallituslakiin, Halmeenpää huomauttaa.

Liite: Vihreiden vastalause maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintöön

VASTALAUSE

MAA- JA METSÄTALOUS VALIOKUNNAN MIETINTÖ HE 132/2015 VP
Perustelut

Laki metsähallituksesta

Metsähallituksen julkiset hallintotehtävät (2. luvun 5 §)
Voimassaolevassa laissa Metsähallituksesta (2004/1378) julkisiin hallintotehtäviin on luettu laissa oikeudesta yleisiin vesialueisiin (1966/204) säädetyt tehtävät. Uudesta lakiesityksestä ne on jätetty pois.

Ympäristövaliokunta tuo esiin lausunnossaan (YmVL 2/2016 vp) maa- ja metsätalousvaliokunnalle, että yleisillä vesialueilla on erilaisia yhteiskunnallisia intressejä, joita ovat esimerkiksi ammattikalastus, vesiviljely, tuulivoima, soranotto ja luonnonsuojelu. Näiden toimintojen kehittyminen yleisillä vesialueilla edellyttää aikaisempaa suurempaa yhteensovittamisen tarvetta ja erilaisten tarpeiden tasapainoista huomioimista. Edellä mainittujen perustelujen nojalla oikeudesta yleisiin vesialueisiin annetussa laissa (1966/204) säädetyt tehtävät tulisi sisällyttää myös uudessa laissa julkisiin hallintotehtäviin.

Valiokunnan olisi tullut esittää mietinnössään eduskunnalle, että lain pykälään 5 lisätään oikeudesta yleisiin vesialueisiin annetussa laissa (1966/204) säädetyt tehtävät.

Ministeriön ohjaustoimivalta (4. luvun 9 §)
Ympäristöministeriön ohjauksesta tulee säätää kuten aiemmassa metsähallituslaissa, jonka 1 § mukaan luonnonsuojelua koskevissa asioissa Metsähallitus on ympäristöministeriön ohjauksessa.

Metsähallitus hallinnoi merkittävää osaa suomalaisista luontoarvoista, niin luonnonsuojelualueilla kuin tuottovaateen alaiseen taseeseen tai uuteen kolmanteen taseeseen kuuluvilla metsätalousmailla tai maa- ja vesialueilla, joilla ei ole merkittävää taloudellista toimintaa, mutta jotka eivät kuitenkaan kuulu julkisten hallintotehtävien ohjaukseen lakiesityksen 5 § mukaisesti.

Valiokunnan olisi tullut esittää mietinnössään eduskunnalle, että lain pykälään 9 tehdään lisäys, joka osoittaa, että Ympäristöministeriö tulosohjaa Metsähallitusta luonnonsuojelua koskevissa asioissa ja julkisten hallintotehtävien osalta toimialallaan.

Metsähallituksen organisaatio (5. luvun 10 §)
Metsähallitus on valtion liikelaitos, joka käyttää, hoitaa ja suojelee hallinnassaan olevaa valtion maa- ja vesiomaisuutta. Metsähallituksen muista yksiköistä ja toiminnoista päättämistä tuleekin siis säätää valtioneuvoston asetuksella, eikä niitä voi ainoastaan määrätä Metsähallituksen työjärjestyksellä.
Valtioneuvoston asetuksella säätäminen säilyttää ohjausvallan Metsähallituksen organisaation ulkopuolella valtioneuvostolla ja mahdollistaa myös Metsähallituksen paremman parlamentaarisen ohjauksen.

Valiokunnan olisi tullut esittää mietinnössään eduskunnalle, että lain pykälä 10 säilytetään hallituksen esityksen HE 132/2015 vp mukaisena.

Metsähallituksen hallitus (5. luvun 11 §)
Lakiehdotukseen ei sisälly edellytystä, että Metsähallituksen hallituksen tulisi sisältää monipuolista asiantuntemusta luonnonvarojen kestävän käytön, hoidon, virkistyskäyttöintressien ja maankäytön muotojen yhteensovittamisen osalta. Monipuolinen osaamisen rooli korostuu, koska jatkossa hallitus vahvistaa alueelliset luonnonvarasuunnitelmat. Metsähallitus hallinnoi myös merkittävää määrää luonnonsuojelun, virkistyskäytön ja matkailuelinkeinon piiriin kuuluvia alueita, ja siksi edellä kuvatun kaltaista asiantuntijuutta tarvitaan hallituksessa.

Ympäristövaliokunta esittää lausunnossaan (YmVL 2/2016 vp), että hallitukseen tulee jatkossa kuulua matkailu- ja virkistysasioiden sekä luonnonsuojelun asiantuntemuksen edustajat.

Valiokunnan olisi tullut esittää mietinnössään eduskunnalle, että lain 11 §:ään lisätään luonnonsuojelun ja virkistyskäytön asiantuntijuuden varmistaminen Metsähallituksen hallitusta nimitettäessä.

Tasesiirtojen tekeminen eri taseiden välillä (7. luvun 25 §)
Metsähallituksen pääoma jaetaan useamman kuin yhden taseen alle. Tuottovaateen alainen liiketoiminnan käytössä oleva maa- ja vesiomaisuus kuuluu peruspääomaan ja muu maa- ja vesiomaisuus on muuta omaa pääomaa. Taseiden välillä voidaan tehdä tasesiirtoja taseesta toiseen. Kaikkien tasesiirtojen tulee jatkossakin tapahtua eduskunnan päätöksellä.

Metsähallituksen omistajanohjauksesta vastaava eduskunta on oikea taho toteuttamaan merkittävää yhteiskunnallista intressiä sisältävää kansallisomaisuutta koskevat tase-erien siirrot tarpeen vaatiessa.

Valionkunnan olisi tullut esittää mietinnössään eduskunnalle, että lain 25 §:ään tehdään lisäys, joka osoittaa päätösvallan vesi- ja maaomaisuuden siirroista eduskunnalle.

Metsähallituksen valtion maa- ja vesialueita koskevat tasesiirrot (7. luvun 26 §)
Lakiehdotuksen 25 § perusteluissa todetaan, että ”Uuden lainsäädännön myötä on tarkoitus tosiasiallisesti jakaa maa- ja vesiomaisuus tarvittaessa kolmeen luokkaan. (–). Muuhun omaan pääomaan kuuluvaksi erilliseksi tase-eräksi voitaisiin perustellusta syystä osoittaa maa- ja vesiomaisuus, joka ei liity julkisten hallintotehtävien hoitoon ja joka ei myöskään ole mainittavan taloudellisen hyödyntämisen piirissä, minkä vuoksi omaisuudelle ei asetettaisi tuottovaadetta.”

Kolmannen tase-erän perustaminen Metsähallituksen taseeseen hämärtää julkisten hallintotehtävien eli luontopalveluiden ja liiketoiminnan osan välistä eroa ja mahdollisesti avaa merkittävät maa- ja vesialueet nykyistä suuremmalle taloudelliselle hyödyntämiselle ilman, että eduskunta pystyy vaikuttamaan asiaan. Lakiehdotuksen mukaan eduskunta ei päättäisi tasesiirroista kolmanteen tase-erään. Kyseisen tase-erän perustaminen siirtää tähän mennessä luontopalveluiden käyttöön menneitä tuloja Metsähallituksen liiketoiminnan puolelle arviolta 130 000 euroa vuodessa. Kuten valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on käynyt ilmi, tämä ei yksinkertaista Metsähallituksen organisaatiota eikä valtionohjausta, vaan päinvastoin monimutkaistaa järjestelmää ja heikentää eduskunnan ohjausvaltaa.

Kolmannen tase-erän perustaminen Metsähallituksen maa- ja vesiomaisuuden hallintaan on merkittävä muutos Metsähallituksen pääoman hallintaan. Tällaisesta muutoksesta tulisi säätää pykälällä, jolla olisi omat yksityiskohtaiset perustelut. Nyt laista saa vaikutelman, että kolmannen tase-erän perustaminen on pyritty piilottamaan muiden pykälien sisälle. Kun perusteluissa sanotaan, että erilliseksi tase-eräksi voitaisiin ”perustellusta syystä” osoittaa maa- ja vesiomaisuutta, tulisi näitä perusteltuja syitä myös kuvata. Koko kolmannen tase-erän tarkoitus jää hallituksen esityksessä ja valiokunnan mietinnössä hämärän peittoon. Tällainen ei täytä hyvän lainsäädännön tunnusmerkkejä.

Valtion retkeilyalueet (Evo, Ruunaa, Oulujärvi, Iso-Syöte, Kylmäluoma, Hossa) ovat tärkeitä virkistys- ja ulkoilualueita, joiden pinta-alasta huomattava osa kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Näillä alueilla metsätalouskäyttö on vain hyvin rajoitetusti mahdollista, sillä alueiden pääasiallinen käyttötarkoitus on virkistys, ulkoilu- ja matkailukäyttö. Myös Ylä-Lapin virkistysalueilla metsätalouskäyttö on vähäistä, koska niiden puusto on pääosin tunturikoivikkoa ja kitukasvuista männikköä. Alueilla Juutuan hakkuista Metsähallituksen metsätalous on tulouttanut luontopalveluille keskimäärin 10 640 e/v vuosina 2006-2015, muissa siirrettäviksi esitetyissä virkistysmetsissä ei ole tehty ollenkaan hakkuita. Hakkuista on kertynyt puutavaraa keskimäärin n. tuhat kuutiota vuodessa. Edellä esitetyn johdosta retkeilyalueiden ja Ylä-Lapin virkistysalueiden tulisi kuulua Metsähallituksen muuhun omaan pääomaan julkisten hallintotehtävien yksikön hallintaan.

Valiokunnan olisi tullut esittää mietinnössään eduskunnalle, että toisin kuin 25 §:n perusteluissa mainitaan, kolmannen tase-erän perustamisesta luovutaan. 26 §:ään lisätään maininta siitä, että maa- ja vesiomaisuus, joka ei liity julkisten hallintotehtävien hoitoon ja joka ei myöskään ole mainittavan taloudellisen hyödyntämisen piirissä, kuuluu julkisten hallintotehtävien yksikön hoitoon tarkoitettuun omaisuuteen. Samoin pykälään lisätään maininta, että retkeilyalueet ja Ylä-Lapin virkistysalueet kuuluvat julkisten hallintotehtävien yksikön hoitoon tarkoitettuun omaisuuteen.

Saamelaiskulttuurin turvaamista koskeva säännökset (10. luvun 39 §)
Lakiehdotukseen ei enää sisälly aikaisemmassa lakiesityksessä (HE 264/2014 vp) olevia säännöksiä saamelaisten kotiseutualueella tapahtuvasta suunnittelusta (16 a §) ja saamelaiskulttuurin heikentämiskiellosta (16 b §).

Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen oikeuksien erikoisraportoija Victoria Tauli-Corpuz on joulukuussa 2015 ilmaissut huolensa siitä, miten näiden säännösten poistaminen lakiehdotuksesta vaikuttaa saamelaisten oikeuksiin. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (PeVL 1/2016 vp) katsonut, että perustuslain 17 §:n 3 momentin ja 121 §:n 4 momentin säännökset ja niitä koskeva valiokunnan käytäntö sekä kansainvälisten ihmisoikeusvalvontaelinten kannanotot puoltavat tällaisten säännösten sisällyttämistä Metsähallituksesta annettavaan lakiin. Myös ympäristövaliokunta on esittänyt lausunnossaan (YmVL 2/2016 vp), että se ottaa huomioon edellä mainitut säännökset ympäristöllisiä elementtejä koskevan lainsäädännön yhtenäistämiseksi.

Valiokunnan olisi tullut esittää mietinnössään eduskunnalle saamelaiskulttuurin turvaamista koskevien säännösten saamelaisten kotiseutualueella tapahtuvasta suunnittelusta ja saamelaiskulttuurin heikentämiskiellosta sisällyttämistä lain pykälään 39 §.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotan,
että lakiehdotus hyväksytään muutoin valiokunnan mietintöluonnoksen 8.3.2016 mukaisena paitsi 5 §, 9 §, 10 §, 11 §, 25 §, 26 § ja 39 § muutettuina seuraavasti:

5 §
Julkiset hallintotehtävät

Metsähallitus hoitaa ja käyttää sen hallinnassa julkisten hallintotehtävien hoitamista varten
olevaa maa- ja vesiomaisuutta. Julkisten hallintotehtävien hoitoon tarkoitetulla valtion maa- ja
vesiomaisuudella ei ole tuottovaatimusta.
Metsähallitus hoitaa sille laissa säädetyt julkiset hallintotehtävät, joita ovat:
1) luonnonsuojelulaissa (1096/1996) sekä sen ja vuoden 1923 luonnonsuojelulain (71/1923)
nojalla perustettuja luonnonsuojelualueita koskeviin säädöksiin perustuvat tehtävät, muut luontotyyppien ja lajien suojeluun liittyvät tehtävät sekä luonnonsuojelualueiden hankinta;
2) luonnonsuojelualueverkoston hoito ja käyttö sekä Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien hoitoon tarkoitettujen muiden maa- ja vesialueiden sekä muun omaisuuden hoito;
3) luonnon virkistyskäyttöön liittyvien luonto- ja retkeilypalvelujen tuottaminen sekä kulttuuriomaisuuden vaaliminen;
4) erämaalaissa (62/1991), kalastuslaissa (379/2015), oikeudesta yleisiin vesialueisiin annetussa laissa (2014/1966) (Uusi), kolttalaissa (253/1995), maastoliikennelaissa (1710/1995), metsästyslaissa (615/1993), vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa (1299/2004), pelastuslaissa (379/2011), poronhoitolaissa (848/1990), porotalouden ja luontaiselinkeinojen rakennetuista annetussa laissa (986/2011) ja ulkoilulaissa (606/1973)
säädetyt tehtävät;
5) riista- ja kalataloudellisten hankkeiden toteuttaminen sekä metsästys- ja kalastuslupien
myöntäminen;
6) Metsähallituksen erävalvonnasta annetussa laissa (1157/2005) tarkoitettu erävalvonta;
7) metsäpuiden siementen hankintaan ja varmuusvarastointiin liittyvät tehtävät.

9 §
Ministeriön ohjaustoimivalta

Maa- ja metsätalousministeriö tulosohjaa Metsähallitusta. Ympäristöministeriö tulosohjaa Metsähallitusta luonnonsuojelua koskevissa asioissa ja (uusi) julkisten hallintotehtävien osalta toimialallaan.
Eduskunnan päätettyä valtion talousarviosta asianomainen ministeriö päättää Metsähallituksen
palvelutavoitteista ja muista toimintatavoitteista, Metsähallituksen tulostavoitteesta ja tuloutustavoitteesta
sekä tarvittaessa peruspääoman muutosta koskevan eduskunnan päätöksen toimeenpanosta.
Tulostavoite on asetettava niin, että Metsähallitus voi saavuttaa 8 §:n 1 momentin 1
kohdassa tarkoitetut, liiketaloudellisesti kannattavat palvelutavoitteet ja muut toimintatavoitteet.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu ministeriö päättää 28 §:ssä tarkoitetun määrärahan käyttämisestä
ja sen maksamisesta.

10 §
Metsähallituksen organisaatio

Metsähallituksessa on hallitus ja toimitusjohtaja sekä erillinen julkisia hallintotehtäviä hoitava yksikkö. Metsähallituksessa on muita yksiköitä ja toimintoja sen mukaan, kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään tai (Uusi) työjärjestyksessä määrätään.

11 §
Hallitus

Metsähallituksella on hallitus, jossa on enintään kahdeksan jäsentä.
Valtioneuvosto nimittää hallituksen jäsenet enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan ja määrää
jäsenistä yhden puheenjohtajaksi ja yhden varapuheenjohtajaksi. Hallituksen jäsenen tulee olla
kilpailutilanteen edellyttämällä tavalla riippumaton. Vähintään yhden hallituksen jäsenen tulee
edustaa Metsähallituskonsernin henkilöstöä. Henkilöstöä edustavan jäsenen tulee olla Metsähallituksen
tai sen tytäryhtiön palveluksessa. Metsähallituksen toimitusjohtaja ei voi toimia hallituksen jäsenenä. Hallituksen jäseniä nimitettäessä on huolehdittava, että hallituksessa on asiantuntemusta luonnonsuojelun ja virkistyskäytön osalta (Uusi).
Hallituksen jäseneen sovelletaan, mitä osakeyhtiölain (624/2006) 6 luvun 4 §:ssä säädetään
osakeyhtiön hallituksen jäsenen esteellisyydestä ja 10 §:n 1 momentissa kelpoisuudesta.
Valtioneuvosto vapauttaa hallituksen tai sen jäsenen tehtävästään.

25 §
Oma pääoma

Metsähallituksella on oma pääoma, joka muodostuu peruspääomasta, muusta omasta pää- omasta ja arvonkorotusrahastosta. Päätöksen vesi- ja maaomaisuuden siirroista taseiden välillä tekee eduskunta. (Uusi)
Peruspääoma on liikelaitokseen sijoitettua voiton tuloutuksen perusteena olevaa pääomaa. Muu oma pääoma on Metsähallitukselle sen voitosta osoitettua pääomaa tai pääomaa, joka on siirretty sille muun oman pääoman ehdoin. Arvonkorotusrahasto osoittaa suoritetun käyttöomaisuuden arvon korotuksen määrän. Muu oma pääoma ja arvonkorotusrahasto voidaan siirtää peruspääomaan.

26 § Julkisten hallintotehtävien yksikön hoitoon tarkoitettu omaisuus
Julkisia hallintotehtäviä varten Metsähallituksen hallinnassa on valtion omistamia luonnonsuojelualueita, retkeilyalueita, Ylä-Lapin virkistysalueita (Uusi) ja erämaa-alueita, muita suojelutarkoitukseen osoitettuja tai hankittuja alueita sekä muuta julkisten hallintotehtävien hoidon kannalta tarpeellista omaisuutta. Lisäksi julkisia hallintotehtäviä hoitavan yksikön hallinnassa on muuta maa- ja vesiomaisuutta, joka ei ole merkittävän taloudellisen hyödyntämisen piirissä. (Uusi) Julkisten hallintotehtävien hoitoon tarkoitettu omaisuus kuuluu Metsähallituksen muuhun omaan pääomaan.

39 §
Neuvottelukunnat, saamelaisten kotiseudulla tapahtuva suunnittelu ja heikentämiskielto (Uusi)

Metsähallituksen hallinnassa olevien valtion alueiden käyttöä koskevan päätöksenteon apuna
paikallisen väestön aseman huomioon ottamiseksi ja toimintojen yhteensovittamisen edistämiseksi on maakunta- tai aluekohtaisia neuvottelukuntia.

Saamelaisten kotiseutualueeseen kokonaisuudessaan kuuluvaan kuntaan asetetaan kuntakohtaiset neuvottelukunnat, joiden tehtävänä on käsitellä valtion maa- ja vesialueiden sekä niihin kuuluvien luonnonvarojen kestävää käyttöä ja hoitoa.

Neuvottelukuntien tehtävistä, kokoonpanosta, toimikaudesta, asettamisesta ja niiden puheenjohtajien ja jäsenten palkkioista sekä kustannusten korvaamisesta annetaan tarkempia säännöksiä
valtioneuvoston asetuksella.

Valmisteltaessa saamelaisten kotiseutualueella valtion maa- ja vesialueiden hoitoa ja käyttöä Metsähallituksen tulee yhteistyössä saamelaiskäräjien ja koltta-alueella kolttien kyläkokouksen kanssa selvittää suunnitelmista aiheutuvat vaikutukset saamelaisten oikeudelle alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä harkita mahdollisten haittojen vähentämiseksi ja estämiseksi tarvittavat toimenpiteet. (Uusi)

Saamelaisten kotiseutualueella sijaitsevat tai vaikutuksiltaan sinne ulottuvat, valtion maa- ja vesialueilla toteutettavat Metsähallituksen suunnitelmat ja hankkeet on laadittava ja toteutettava siten, etteivät ne olennaisesti heikennä saamelaisten mahdollisuuksia käyttää heille alkuperäiskansana kuuluvia oikeuksia harjoittaa perinteisiä saamelaiselinkeinoja tai muutoin ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan taikka kolttien elinolosuhteita tai heidän mahdollisuuksiaan harjoittaa mainittuja elinkeinoja koltta-alueella. Saamelaiskäräjillä ja kolttien kyläkokouksella on oikeus hakea muutosta Metsähallituksen tekemään hallintopäätökseen sillä perusteella, että päätös on heikentämiskiellon vastainen. (Uusi)

Helsingissä 10.3.2016
Hanna Halmeenpää/vihr