Ruuantuotanto ja kysyntä jakautuvat epävarmassa maailmassa hyvin epätasaisesti.

Maailmanlaajuisesti katsoen olosuhteet ruuan tuottamiseen Suomessa ovat varsin kohtuulliset. Suomessa tuotettua ruokaa tarvitaan jatkossakin, ja yhä enemmän.

Kun maataloutta harjoitetaan näin pohjoisessa, pitää ymmärtää, että huoltovarmuudesta joudutaan maksamaan hieman enemmän kuin etelän pitkän kasvukauden alueilla.

Maataloustuet ovat korvaus- ja ohjausmekanismi sille, että ruokaa ylipäänsä voidaan markkinoille tuottaa meilläkin. Ilman omavaraista ruokajärjestelmää olisimme todellinen ajopuu.

Suomalaiset arvostavat ruuan kotimaisuutta. Ruokamme on antibiootti- ja hormonivapaata, vähemmillä torjunta-ainemäärillä ja Euroopan keskitasoa vastuullisemmin tuotettua.

Tuotantoeläinten hyvinvointiin, vesien suojeluun ja muihin ympäristönormeihin suhtaudutaan Suomessa vakavasti. Parannettavaa on toki aina, ja tämän tulee näkyä myös tukijärjestelmissä.

Maatalous on yritystoiminnan erityisala, jossa lomitusjärjestelmä on sekä ihmisten että eläinten hyvinvoinnin ehdoton edellytys. Suomalaiset kuluttajat haluavat kotimaista lähiruokaa ja yhä enemmän paitsi hyvää makua ja terveellisyyttä, myös eettisyyttä ja ympäristöystävällisyyttä.

Ristiriitaista on, että useimpien kuluttajien valinnoissa hinta on silti yhä ruuan valintakriteereistä tärkeimpiä. Hankalin vääristymä ruokamarkkinoilla on se, ettei kotimaisesta ruuasta maksettu kohtuullinenkaan hinta riitä kattamaan tuottajalle työstään kuuluvaa palkkaa.

Tässä on korjaamisen paikka. Ruuan kotimaista alkuperää arvostetaan, mutta sitä on elintarviketuotteista entistä vaikeampaa saada selville. Kotimaisen ruuantuotannon vastuullisuus ei kuluttajien valintojen helpottamiseksi näy luomua lukuun ottamatta kaupan tiskillä juuri mitenkään.

Luomun tarjonta puolestaan ei kaikilta osin vastaa kysyntää. Esimerkiksi luomu-kauraa tuodaan kotimaisiin elintarvikemyllyihin vuosittain ulkomailta, kotimainen kun loppuu kesken.

Luomusianlihaa kuluttajan on lähes mahdotonta löytää, vaikka haluaisikin. Myös kotimaisia palkokasveja tarvittaisiin lisää paitsi kuluttajien ruoaksi, myös pitkälti tuontivalkuaiseen turvautuvan kotieläintuotantomme ja koko ravinnekierron parantamiseksi.

Olisiko maataloutemme pitkällä tähtäimellä muokattavissa muustakin yritystoiminnasta tutuin tavoin vastaamaan entistä enemmän kuluttajien toiveita sekä kierto- ja biotalouteen liittyviä isoja tavoitteita?

Luonnonvarakeskuksen ennusteen mukaan maatalouden yhteenlaskettu yrittäjätulo koko maassa laskee vuoden 2014 noin 558 miljoonasta eurosta vuonna 2015 noin 350 miljoonaan euroon. Maatilojen maksuvalmiusongelmat ovat arkipäiväistyneet.

On sääli, että hallitus ei toteuttanut toisessa lisätalousarviossaan maa- ja metsätalousministeriön ehdottamaa 48 miljoonan euron suunniteltua kriisipakettia.

Kotimaisen ruuantuotannon merkittävä väheneminen olisi huomattava haitta paitsi puhtaan lähiruuan ja maaseudun elinvoimaisuuden, myös maamme huoltovarmuuden kannalta. Siksi maataloutta ja sitä edistäviä säätelyjärjestelmiä on kehitettävä siten, että kotimainen tuotanto vahvistuu, jalostuu entistä kestävämmälle pohjalle ja kannattaa taloudellisesti ruokamme tuottajille.

Kotimaisen ruuan saamisesta suomalaisten pöytiin on yhteisesti huolehdittava.

Hanna Halmeenpää
Heli Järvinen
Johanna Karimäki
Krista Mikkonen
Touko Aalto

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden lukijalta palstalla 6.6.2016.