Uuteen energiatulevaisuuteen

Maailman maat hyväksyivät viime joulukuussa historiallisen ilmastosopimuksen Pariisissa. Maapallon keskilämpötilat eivät saa nousta kuin enintään 1,5 astetta, jotta vältytään laajamittaisilta ilmastokatastrofeilta. Nykyisillä suunnitelmilla tavoitteisiin ei kuitenkaan päästä, kasvihuonekaasujen päästöjä on rajattava tiukemmin. Tämä ilmeni vastikään Sitran julkaisemasta Climate Analytics -tutkimusyhtiön tekemästä selvityksestä. Suomen ja koko EU:n nykyiset päästövähennystavoitteet ovat aivan liian vaatimattomia. Oikealla tiellä pysymiseksi Suomen kokonaispäästöt pitäisi saada nollaan jo ennen vuosisadan puoliväliä, tarvitaan paljon suunniteltua nopeampi uusiutuvien energiaratkaisujen vallankumous.

Hallituksen energiastrategian linjaus valmistuu alkusyksystä, perusskenaario on jo tehty. Tekeillä on myös 100 % uusiutuviin perustuvan energiatalouden suunnitelma vuodelle 2050. Tämä ei saa jäädä löyhäksi viherpesupuheeksi. On syytä konkretisoida toimintaohjelma, miten vanhasta ja fossiilisesta energiasta kustannustehokkaasti siirrytään uusiutuvaan ja kestävään energiatalouteen. Teknisesti esteitä ei ole, haasteita kyllä. Energiapolitiikassa tehdään valintoja.

Kestävä, uusiutuva energiatalous edellyttää monia yhteensovitettavia ratkaisuja. Siksi se ymmärrettävästi hikoiluttaa niin virkamiehiä, poliitikkoja kuin energiayhtiöitäkin. Kaikki tulee muuttumaan. Suomi ei voi nojata vain metsäteollisuuden sivutuotteiden biotalousjalkaan, tarvitaan laaja valikoima myös maatalouden, yhdyskuntien ja elintarviketeollisuuden sivutuotteista tehtäviä bioenergian muotoja. Yhtä tärkeää on tunnustaa aurinko- ja tuulivoiman tarpeellisuus ja valtava kasvupotentiaali. Mitättömien sähköntuotantomäärien ja merkittävien haittavaikutusten vuoksi ristiriitoja aiheuttavia vesivoiman lisärakentamishankkeita, kuten Kollajan allasta ei kannata nostaa energiatulevaisuuden pöytään riideltäväksi. Vesistö- ja ilmastovaikutuksiltaan negatiivisen, äärimmäisen hitaasti uusiutuvan ja siksi fossiilitalouteen kuuluvan turpeen energiakäytöstäkin tulisi rakentavasti linjata vaiheittain toteutettava luopumisen tie.

Mikäli emme ryhdy tarvittaviin toimiin, siirrämme vastuuta ilmastonmuutoksen rajoittamisesta suhteessa enemmän muille maille, kuin mitä itse olemme valmiit tekemään. Se olisi vastuun pakoilua, yhä edelleen maailman rikkaimpiin kuuluvan maan poliittisessa johdossa. Suomen oikeudenmukainen osuus on leikata päästöjä vähintään 60 prosenttia vuoteen 2030 ja 150 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Nopeat toimet myös kannattavat taloudellisesti. Ryhtymällä tuumasta toimeen heti, vältyttäisiin joka tapauksessa myöhemmin tarvittavilta, suurilta ja kalliilta päästöleikkauksilta. Ei kannata tehdä virheinvestointeja, eikä roikkua menneen maailman energiamalleissa. Tarjolla on huima cleantech-markkinoiden kasvumahdollisuus, globaalisti jopa 6 000 miljardiin euroon saakka.

Elinkeinoministeri Olli Rehniltä sopii nyt edellyttää sanojensa takana pysymistä. Ministerin olisi myös tärkeää harjoittaa selkeää poliittista ohjausta omassa ministeriössään, jossa virkakunta vaikuttaa pitävän tiukasti kiinni tunkkaisesta energiamenneisyydestä, vähätellen jopa alan parhaimpien asiantuntijoiden esittämiä uusiutuvan energian ratkaisuja. Parhaan vision toteutumiseksi pitäisi vielä olla rohkeutta laittaa 100 prosenttia uusiutuviin siirtymisen ylimenokautta aivan turhaan pitkittävät, kelvottomat ydinvoimahankkeet pysyvästi jäihin. Suoraselkäisyyttä energiapolitiikkaan, ministeri Rehn!

Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 13.7.2016