Höttöä ja bimboja bioideoita?

Vihreä eduskuntaryhmä kokousti kotipaikkakunnallani Kalajoella elokuun puolivälissä. Päättäjien on hyvä jalkautua eri puolilla maata ymmärtääkseen paremmin, mitä kaikkea ovat suomalaiset ihmiset, elinkeinot ja olosuhteet. Perämeren rannikkoa, alueen monipuolista osaamista ja vahvaa maataloutta kelpasi esitellä!

Esitimme maan hallitukselle uusiutuvan energian pientuotannon, biokaasun, maalämmön ja aurinkoenergian vauhdittamista. Myös energiatukijärjestelmämme tulee uudistaa koskemaan tasapuolisemmin ja kustannustehokkaammin kaikkia uusiutuvan energian muotoja. Lainsäädännöllisiä ja taloudellisia esteitä kannattaa poistaa maatalousyritysten kannattavuutta, uusiutuvien liikennepolttoaineiden tuotantoa ja lannoiteomavaraisuutta parantavilta biokaasuhankkeilta, kuntien menokuria kohentavilta maalämpöinvestoinneilta sekä kotien ja asunto-osakeyhtiöiden sähköomavaraisuutta kasvattavilta aurinkoenergiajärjestelmiltä.

Ehdotimme kolmevuotista hanketta, joka on rahoitettavissa budjetin kannalta kustannusneutraalisti, poistamalla Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen tehottomiksi toteamia ja ympäristölle haitallisia verotukimuotoja suuryrityksiltä. Näitä verotukiaisia maksetaan valtion pussista noin 200 miljoonaa euroa vuosittain. Järkevämpää olisi suunnata osa tästä potista väliaikaiseksi vauhdittajaksi luomaan uusiutuvaa energiajärjestelmää.

Keskustaministerit Olli Rehn ja Kimmo Tiilikainen vetävät biotalous ja puhtaat ratkaisut -työryhmää, joka valmistelee joulukuussa eduskuntaan saapuvaa ilmastostrategiaa. Suomen pitää vuoteen 2030 mennessä kasvattaa uusiutuvan energian osuus energian loppukulutuksesta 50 prosenttiin. Tämä perustuu Euroopan komission päätökseen päästövähennysten taakanjaosta liikenteessä, maataloudessa, lämmityksessä ja muilla päästökaupan ulkopuolisilla aloilla.

Liikenteen tuottamat päästöt ovat mainituista suurimmat, niitä on mahdollisuus vähentää kustannustehokkaasti. Osa tätä ratkaisua on kotimaista metsäpohjaista biodieseliä ja -bensiiniä, osa on sähköautoilua, osa bio- tai maakaasulla kulkevaa liikennettä. Myös ohjausmekanismeja, kuten kotimaista kysyntää ja tuotantoa tukevia verotuksellisia keinoja tarvitaan. On rakennettava koko maan kattava jakelu-, tankkaus- ja latauspisteverkosto kaikille edellä mainituille ja luotava selkeitä hintakannusteita auto- ja konekannan uusiutumiselle.

Velvoitteista suuri osa voitaisiin kuitata biodieselin ja -bensiinin tuotantoa kasvattamalla sekä nostamalla liikennepolttoaineiden biosekoitusosuus jopa 40 prosenttiin. Kun huomioidaan myös kiertotalouden, kaiken yhteiskunnassa eri suuntiin virtaavan materian ja energian mahdollisimman tarkan ja järkevän hyödyntämisen tavoitteet, ei pelkkään ”puujalkaan” kuitenkaan kannata nojata edes liikenteen päästömäärien leikkaamisessa.

Uusiutuvan energian kasvutavoitteiden yhteydessä on järkevää parantaa kotimarkkinoiden edellytyksiä ja vauhdittaa siirtymää puhtaampiin liikennemuotoihin. Jos tätä sopii kutsua ajatushötöksi ja Suomi-pyörien pysäyttämiseksi, on fossiilitaloudessa roikkuvien dinosaurusten korkea aika haudata luunsa kaappiin ja tarkistaa maan hallituksenkin tavoitelista tarkemmin.

On rehellistä myöntää, että polttoöljystä, dieselistä ja bensiinistä on ajan mittaan luovuttava, lähes kokonaan. Viisasta on satsata siihen, mitä uudistumiseen tarvitaan. Vanhan tilalle tarvitaan vaihtoehtoja, aivan oikein! Näiden luomisen voi hyvällä syyllä olettaa herättävän kiinnostusta ja innostusta, enemmän kuin vanhaan takertumisen tarvetta.

Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 7.9.2016