Home- ja kosteusvauriot korjattava

Kunnissa on valtavasti kouluja, päiväkoteja, hoitolaitoksia ja muita julkisia rakennuksia, joissa on home- ja kosteusvaurioita. Selvitysten mukaan sisäilmaongelmia on selvästi yli puolessa kouluista ja päiväkodeista. Merkittäviä kosteusvaurioita on havaittu 12–18 %:ssa koulujen ja päiväkotien sekä 20–26 %:ssa hoitolaitosten kerrosalasta. Näissä tiloissa oleilee ja oireilee jopa 300 000 ihmistä päivittäin.

Jos asiaa suorasukaisesti ironisoi, pahimmillaan voi arvioida joidenkin suomalaisten viettävän homeen tai muun tekijän pilaamassa sisäilmassa jopa valtaosan elämästään. Jos sattuu kasvamaan homeongelmaisessa kodissa elävän äidin kohdussa, syntymään homeongelmaisessa sairaalassa, siirtymään sieltä takaisin homekotiin, asioimaan vauva-ajan kosteusvaurioita kärsineessä neuvolassa ja oleskelemaan pikkulapsiajan arkipäivät homepäiväkodissa sekä edelleen kouluikäisenä sisäilmaongelmaisessa koulussa, siirtymään sieltä aikanaan opiskelu- ja työpaikalle, jossa tuskaillaan sisäilmaoireiden parissa, on kierre aivan loputon. Mutta onko kaikki vain tuurista kiinni?

Suuri osa home- ja kosteusvaurioille altistuvista on lapsia ja nuoria. Osa heistä on joutunut oleilemaan homerakennuksissa vuosikausia ja sairastunut loppuiäkseen. Sama kohtalo uhkaa työpaikoilla, joissa sisäilmaongelmia lakaistaan maton alle, eikä asioihin tartuta niiden vaatimalla vakavuudella. Tilanne on kohtuuton.

Sisäilmaongelmat ovat olleet tiedossa jo vähintään 25 vuotta. Sen sijaan, että asia olisi tarmokkaasti korjattu, korjausvelan määrä on tuona aikana kaksinkertaistunut. Koulujen, päiväkotien ja hoitolaitosten korjausvelan määrä on jo noin 4,65 miljardia euroa. Korjaustoimet eivät ole kiinni tuurista vaan pääasiassa kunnissa tehtävistä päätöksistä, siis päätöksentekijöistä. On hölmöläisen hommaa ummistaa silmät ja ajatella ongelmien poistuvan sillä, ettei niitä myönnetä olevan olemassa tai sillä, että leimataan oireilevat ihmiset luulotautisiksi. Homeen hajuja poistava otsonointilaite ikkunalaudalla ei ole oikotie onneen.

Ihmisten terveydellä ei pidä leikkiä, ei myöskään julkisten rakennusten kunnossapidon kustannuksilla. Tarvittaessa pitää olla rohkeutta purkaa huonokuntoiset ongelmaiset rakennukset kokonaan pois ja investoida uutta. Pitkässä juoksussa pienillä pintaremonteilla kitkuttelu tulee taatusti kalliimmaksi kaikin tavoin.

Korot ovat alhaalla ja työpaikkoja todella tarvitaan. Kaiken aikaa on erityisen sopiva hetki ryhtyä korjaustoimiin. Eduskunnan tarkastusvaliokunta antoi vuonna 2013 teettämänsä selvityksen pohjalta eduskunnalle mietinnön rakennusten home- ja kosteusongelmista. Eduskunta hyväksyi samana keväänä mietinnön, joka sisälsi pitkän listan konkreettisia toimenpide-esityksiä. Yhtenä toimenpiteenä edellytettiin hallitusta laatimaan päiväkotien, koulujen ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakennusten kunnostamiseksi ja terveyshaittojen vähentämiseksi pitkän tähtäimen suunnitelma, jonka toteuttamista tuetaan nykyistä suuremmalla valtion tuella. Tähän vaatimukseen on vastattava.

Vihreä eduskuntaryhmä on jättänyt talousarvioaloitteen, jossa esitetään, että valtio tukee oppilaitosten ja päiväkotien sekä sosiaali- ja terveysalan toimintayksikköjen korjausrakentamishankkeita seuraavan kolmen vuoden aikana 100 miljoonalla eurolla vuosittain.

Korjausavustusta myönnettäisiin kunnille hakemuksien perusteella ensisijaisesti hankkeisiin, joilla varmistetaan terveelliset ja turvalliset toimintaympäristöt. Hankekohtainen avustus olisi 15–25 % hankkeiden hyväksyttävistä kustannuksista. Tässä olisi paljon työtä ja terveen järjen käyttöä tarjolla myös useisiin alueemme kuntiin. Hallitus on haastettu, vastauksia odotellaan.

Kolumni on julkaistu Keskipohjanmaassa 23.10.2016.