Aktiivista ensi vuotta

Tarvitsemme työvoimapolitiikka, joka kannustaa ja antaa tukea työnhakijalle. Lannistaminen ja työttömyydestä rankaiseminen ei edistä työnhakua. Ei ole kohtuullista, että uusilla lakimuutoksilla hankaloitetaan entisestään usean työtä vailla olevan ihmisen elämäntilannetta. Monessa perheessä on pelkoa tulevasta.

Eduskunta hyväksyi tällä viikolla aktiivimallin nimellä kulkevan työttömyysturvalain muutoksen hallitusryhmien eli keskustan, kokoomuksen ja sinisten äänin. Oppositiosta kannatusta ei herunut. Työttömälle tulee ensi vuonna käytännössä yksi karenssipäivä kuukaudessa, jos ei pysty osoittamaan olleensa riittävän aktiivinen työnhaussa. Vaikka olisi työtä saadakseen yrittänyt parhaansa, voidaan työttömyysturvasta leikata 5 prosenttia, mikäli lain määrittelemät aktiivisuuskriteerit eivät täyty.

Kun työttömyysturvasta leikataan, monen ihmisen on turvauduttava toimeentulotukeen, jolloin ollaan viimesijaisen etuuden piirissä. Toimeentulotuessa ei ole 300 euron suojaosaa, kuten työttömyysturvassa tai asumistuessa. Siksi sitä pidetään köyhyystutkijoiden parissa pahimpana mahdollisena köyhyysloukkuna, joka käytännössä estää lyhytaikaisen työn vastaanottamisen.

Aktiivimalli ei huomioi työttömän ikää, koulutusta, työmarkkinatilannetta, asuinpaikkaa, eikä sitä, omistaako auton tai onko julkista liikennettä tai sitä, onko työhallinnon palveluita ylipäänsä saatavilla. Mikäli kotikunta on leikannut työttömän lapsilta päivähoito-oikeuden, on aktiiviseksi pyristelemisessä pulmia monin verroin. Näistä seikoista riippumatta myös aktiivista työtöntä voidaan jatkossa kuitenkin rangaista, mikäli ei yrityksistä huolimatta onnistu työllistymään edes pätkittäin.

Ennusteeni vuodelle 2018: työvoimahallinto ryhtyy järjestämään viisipäiväisiä työttömien aktivointikursseja. Kurssit tulevat kalliiksi eivätkä ne ole erityisen tehokkaita työllistymisen edistämisessä. Kun näillä viiden päivän aktivointikursseilla on sitten puolet työttömistä, katsotaan tilastoja ja kehutaan, että työttömyys on saatu nujerrettua.

Olen pitänyt politiikassa ohjenuorana sitä, että lainsäädäntöä on tehtävä heikoimman aseman parantamiseksi ja turvaamiseksi, ei vahvemman aseman ja edun takaamiseksi. Nyt tehdään mielestäni paljon sellaista, jossa vaikutukset menevät väärin päin. Tällaisia riskejä ei pitäisi sallia. Toivotan valoa ja voimia erityisesti niihin koteihin, joissa eletään vaikeita aikoja.

Kolumni on julkaistu Kalajokiseudussa 21.12.2017.