Energiaa ilman tukia – kyllä kiitos!

Kaleva (9.3. ja 5.3.) uutisoi kriittisistä kannanotoista tuulivoiman tuotantotukiin. Asiaa kannattaa tarkastella laajemmin siitä näkökulmasta, pitäisikö tukiaisista luopua koko energiapolitiikassa, kuten mm. ministeri Sirpa Paatero vastikään esitti. Nykyinen lähes koko energiatalous perustuu erilaisiin tukimuotoihin, joista olisi hyvä luopua asteittain kokonaan.

Energiainfrastruktuurimme on vanhanaikaista ja menettää kilpailukykyään kaiken aikaa. Aiempina vuosikymmeninä valitun järjestelmän logiikka estää siirtymisen moderniin uusiutuvaan energiaan, vaikka se olisi sekä yhteiskunnallisesti järkevää että taloudellisesti kannattavaa. Markkinat ratkaisevat, mitä energiantuotantomuotoja on kannattavinta ja järkevintä rakentaa, ratkaisuihin kuitenkin vaikuttavat poliittiset päätökset. Suuriin keskitettyihin yksikköihin perustuvan mallin voimalateollisuus haluaa luonnollisesti pitää kiinni saavutetuista eduista ja taistelee energiamurrosta vastaan, vaatien poliitikoilta toimia uusiutuvan energian kasvun hidastamiseksi. Miksi?

Vanhaa fossiilienergiaa, erityisesti polttoaineita ja sähkön kulutusta, tuetaan epäsuorasti valtion kassasta erilaisin ympäristölle haitallisin tukimuodoin yhteensä noin kolmella miljardilla eurolla vuosittain. Hiilivoimalat kyllä maksavat päästöistään noin seitsemän euroa tonnilta, mutta tämä ei suinkaan kata päästöjen aiheuttamia haittoja, jotka useiden arvioiden mukaan ovat luokkaa 50–100 euroa/tonni.

Ydinvoimatuotantoa puolestaan tuetaan kattamalla valtion kassasta mahdollisten onnettomuuksien loppukustannukset. Vakavan riskitilanteen realisoituessa ydinvoimayhtiö omistajineen luikahtaa takavasemmalle, kustannukset lankeavat veronmaksajille, sillä mikään vakuutusyhtiö ei suostu vakuuttamaan ydinvoimalaitosta onnettomuuden varalta kaiken kattavasti. Pohjois-Suomessa kannattavuudeltaan kyseenalaista hanketta eteenpäin puskeva Fennovoima puolestaan on erikoistunut julkisten tukiaisten hankkimiseen omistusrakenteen kautta.

Energian hinta pörssissä määräytyy markkinoilla olevan energian muuttuvien kustannusten perusteella siten, että kalleimmat muuttuvat kustannukset määräävät kaikkien tuottajien saaman hinnan. Mitä halvemmat muuttuvat kustannukset, sitä paremmin nämä laitokset pystyvät maksamaan pääomakustannuksiaan pois. Tuulella, auringolla ja vedellä muuttuvat kustannukset ovat merkittävästi edullisemmat kuin fossiilienergialla tai ydinvoimalla, koska raaka-aine on ilmaista. Mitä enemmän uusiutuvaa energiaa tulee pörssiin, sitä huonommin vanha tuotanto siis pärjää suhteellisesti, koska halpa uusiutuva energia puskee markkinoilta pois muuttuvilta kustannuksiltaan kalliimpaa energiaa.

Puhtaassa markkinataloudessa tämä ei olisi ongelma, koska huonommin kannattavat laitokset suljettaisiin ja uusiutuva energia valtaisi markkinat. Tätä kohti kannattaa harkitusti hakeutua siten, että korvataan tukipolitiikasta luopumisen menetyksiä pienituloisille ja turvataan teollisuuden kilpailukykyä.

Vanhasta on viisasta luopua, kun uudet keinot osoittautuvat kokonaisuutena selkeästi paremmin kannattaviksi.

Kirjoitus julkaistu lyhyempänä versiona Kalevassa 14.3.2015

hannahalmeenpaa_blogi