Energiauutisia

Tällä viikolla TuuliWatti Oy kertoi rakentavansa viiden jättimyllyn tuulipuiston Iihin, kulkematta veronmaksajien kukkaron kautta. Tulevaisuuden visiot näyttävät toteutuvan etuajassa. Jo pitkään on tiedetty uusiutuvan energian kustannusten alenevan merkittävästi. Hintakehityksen vauhti vain on ollut huimasti nopeampaa, kuin on osattu arvioida. Ennuste on, että pohjoismainen uusiutuva sähköntuotanto pärjää 2020-luvulta alkaen ilman yhteiskunnan tukea.

TuuliWatin eteneminen on helpompaa kuin monien muiden, koska se toimii Mankala-periaatteella. Pääoman tuottoa ei tarvitse luvata, riittää että omistajat, energiayhtiö St1 ja S-Ryhmä, saavat sähköä omakustannehintaan. Silti uutinen oli merkittävä tapaus energia-alalla.

Voi tuntua ristiriitaiselta, että tällä viikolla eduskunta hyväksyi uuden tuotantotuen uusiutuvalle sähkölle. Sen on arvioitu maksavan yhteiskunnalle 120–360 miljoonaa euroa seuraavan 12 vuoden aikana. Jos uusiutuvan energian hankkeet pääsevät lähelle TuuliWatin tuotantokustannuksia, lasku jää selvästi pienemmäksi. Uuden tukijärjestelmän koko verrattuna entiseen on minimaalisen pieni, vain 1,4 terawattia.

Ennen kuin päästökauppa ei saastuttamisen liian alhaisen hinnan vuoksi riittävästi ohjaa puhtaampaan energiantuotantoon, uusiutuvan energian tuki on perusteltua. Vaikka uusiutuvan sähkön tuotantokustannukset ovat romahtaneet, hankkeet eivät päästöoikeuksien ja energian nykyisillä hinnoilla lähde riittävästi liikkeelle. Tämä on ollut myös eduskunnan kanta.

Uusi kilpailutukseen perustuva tukijärjestelmä on vanhaa syöttötariffia toimivampi, ylituen mahdollisuus poistuu. Tuuli- ja bioenergialle laadittu takuuhinta oli aikanaan kallis töppi valtiontalouden kannalta. Tukitaso määrättiin liian suureksi, ei esimerkiksi huomioitu sähkön hinnan alenemista. Vanhan tukijärjestelmän loppusumma vuosille 2011-2030 asettunee kolmeen miljardiin euroon. Vertailuksi todettakoon, että Suomessa käytetään fossiilienergian tukiin, kuten teollisuuden energiaveronpalautuksiin ja päästökauppakompensaatioon sekä turpeen alennettuun verokantaan noin neljä miljardia euroa joka vuosi.

Vastuun vanhan syöttötariffin valmistelusta kantoi Matti Vanhasen (kesk.) hallitus, jossa tukea olivat sorvaamassa ja hyväksymässä myös kokoomus, vihreät ja rkp. Saatiin syöttötariffijärjestelmästä tavoiteltua vastinettakin – rutkasti lisää uusiutuvaa energiaa ja alemmat sähkön markkinahinnat. Kun 2000-luvun alussa puhuttiin tuulivoiman kalleudesta, ovat vanhat energia-alan toimijat alkaneet nyt marmattaa, että tuulivoima pilaa sähkömarkkinat alentamalla sähkön hintaa.

Ydinvoimayhtiötkin toimivat Mankala-periaatteella, niiden hermostuneisuuden ymmärtää. Kun Fennovoima on lupaillut sähköä tulevaisuudessa omistajilleen viidellä kympillä, uusilla tuulivoimaloilla tuotantokustannus jää alle 30 euroon.

On arvioitu, että 2000-luvulla sähkö on halventunut pohjoismaisilla markkinoilla tuulivoiman ansiosta 20 prosenttia, mikä tarkoittaa 3—4 miljardin euron vuotuista säästöä sähkön ostajille. Tämä johtuu siitä, että sähkön hetkellinen markkinahinta määräytyy aina kalleimman tuotantotavan mukaan. Tuulivoima leikkaa sähköä tuottaessaan kalleinta pois ja laskee sähkön markkinahintaa. Vaikutus on paljon tuulivoiman tukimiljoonia suurempi.

Vielä on perusteltua jatkaa uusiutuvan energian tukemista. Kustannuksien yhä tippuessa, on harkittava tukien reipasta leikkaamista. Josko ensin sentään leikattaisiin saastuttamisen miljardiluokan vuosittaisista tukieuroista.

Kolumni on julkaistu Keskipohjanmaassa 27.5.