Ensimmäinen nainen

Vuoden 2018 valtiopäivät on avattu. Eduskunta valitsi maanantaina uudeksi puhemieheksi kokoomuksen Paula Risikon. Valinta onkin hyvä ja perusteltu. Näin puhemiehen paikan siirtyminen viime kesänä suuruusjärjestyksessä eduskunnan neljänneksi pudonneelta sinisten ryhmältä kokoomukselle noudattaa parlamentaarisia periaatteita.

Käytäntö on, että puhemiehen tehtävään valitaan hallituspuolueen edustaja, joka on eri puolueesta kuin pääministeri. Koko puhemiehistö tulee kolmesta suurimmasta puolueesta. Ensimmäisenä varapuhemiehenä jatkaa keskustan Mauri Pekkarinen, toiseksi varapuhemieheksi valittiin sosiaalidemokraattien Tuula Haatainen.

Paula Risikko on poliitikkona tunnettu suorasta ja rehdistä toimintatavastaan. Eduskunnan täysistunnossa pohjalainen ote ajoittain äänekkäänkin joukon johtamisessa ei ole lainkaan pahitteeksi. Lisäksi, eduskunnan puhemiehen ollessa valtakunnan arvojärjestyksessä toinen heti tasavallan presidentin jälkeen, on kohtuullista asettaa tähän arvokkaaseen tehtävään nyt nainen.
Rouva puhemiestä voikin parlamentaarisella arvoasteikolla tituleerata Suomen valtion ensimmäiseksi naiseksi. Historian ensimmäinen naispuhemies ei sentään ole kyseessä. Tämä lasikatto tuli murretuksi jo vuonna 1994, jolloin puhemieheksi nousi Riitta Uosukainen. Ensimmäinen naisministeri puolestaan oli sosiaaliministeri Miina Sillanpää vuosina 1926-1927. Ensimmäisten joukossa oli aikanaan myös Kerttu Saalasti Nivalasta, joka toimi opetusministerinä vuosina 1954-1956.

Eduskunnassa juhlatilaisuudet, kuten presidentin virkaanastujaiset ja valtiopäivien avajaiset ovat niin sanottuja mustapukupäiviä. Tumman asun pukukoodi on määritelty naisten sukkahousujen ja miesten paitojen väriä myöten. Sadan vuoden takaisessa eduskunnassa naiskansanedustajat pukeutuivat yhteisellä päätöksellään juhlallisuuksissa mustiin, korostaakseen sitä, että eivät olleet mukana seuralaisina. Myöhemmin tästä käytännöstä tuli sääntö. Mustien pukujen aika alkaa tasa-arvon korostamisen välineenä onneksi olla jo tarpeetonta.

Kolumni on julkaistu Kalajokiseudussa 8.2.2018.