Fennovoiman polku pitenee

Säteilyturvakeskus (STUK) kertoi äskettäin tilanneensa asiantuntija-arvion Fennovoiman turvallisuuskulttuurista teknologian tutkimuskeskus VTT:lta. Lisäselvitys liittyy turvallisuuskulttuurissa havaittuihin puutteisiin, joista STUK raportoi viime vuonna.

Elinkeinoministeri Olli Rehn totesi tuolloin puutteiden olevan niin vakavia, että ne uhkaavat jo ydinvoimalahankkeen rakentamisluvan myöntämistä. Nykyinen ministeri Mika Lintilä on todennut, ettei turvallisuudesta tingitä. Ydinenergialain edellyttämänä tämä on itsestään selvyys.

Fennovoima toimittaa erikoisten vaiheiden jälkeen kesällä 2015 jätetyn rakentamislupahakemuksen liiteaineistoja STUK:ille yhä edelleen. Prosessi viivästyy kaiken aikaa, eikä ministeriön ja STUK:in suorittama lupaharkinta pääse edes käyntiin. Kiireellä ei tietysti hyvää tulekaan, komplikaatiot venäläisen laitostoimittajan kanssa on syytä hoitaa kuntoon.

Valtioneuvoston lupapäätöstä suuntaan tai toiseen ei liene luvassa ennen vuotta 2019. Kun katsotaan ihan alkuperäisiä hankesuunnitelmia aikatauluineen, Fennovoiman ydinvoimalaitoksen piti olla sähköverkossa jo vuonna 2018! Tavoitteet pian kymmenen vuotta kestäneessä hankkeessa ovat muuttuneet jo monta kertaa.

Fennovoiman urakoitsijat ovat touhunneet Hanhikivenniemellä keväästä 2015 alkaen. Metsät on pistetty maan tasalle ja maansiirtotyöt jo tehty. Tilavuudeltaan 1,2 miljoonan kuution kokoisen montun louhintatyöt suunniteltua reaktorirakennusta varten ovat täydessä touhussa. Viime syksynä toistuviin öljyvahinkoihin keskeytyneet vesirakentamistyöt jatkunevat kevään korvalla, jolloin laivaväylää, vedenottoreittejä ja satamaa aletaan louhia merenpohjaan ja rantakallioihin.

Ministeriön energiaosaston teollisuusneuvos Herkko Plit oli kesällä 2015 Fennovoiman merkillisten lupahakemusvaiheiden jälkeen kuitenkin sitä mieltä, ettei mitään peruuttamatonta Hanhikivenniemellä ehtisi tapahtua, ennen kuin selviää, saako yhtiö hakemaansa rakentamislupaa ydinvoimalaitokselle. Pientä ”ripsuttelua ja rapsuttelua” enintään voisi tapahtua.

Sittemmin Plit on siirtynyt ministeriöstä virkavapaalle Baltian kaasuputkihanketta ajavan firman johtoon. Tilalle ministeriöön nimitettiin tutkimus- ja kehityspäällikkö Liisa Heikinheimo TVO:sta, jossa kuulemma valmistellaan jo seuraavaa ydinvoimalupahakemusta. Näinhän osaamista maassamme kierrätetään, viranomaistahon ja yhtiöiden kesken. Fennovoima jatkaa rapsutteluaan, lupaprosessi venyy. Ministeriön näkemyksen mukaan jäljet voidaan tarvittaessa ennallistaa.

Myllääminen niemellä alkoi, kun kunnan rakennusvalvontaviranomainen myönsi Fennovoimalle maisematyöluvan noin sadan hehtaarin avohakkuulle ja salli aloittaa työt ennen lupapäätöksen lainvoimaisuutta. Nyt kaksi vuotta myöhemmin Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on todennut, ettei kyseisten töiden aloituslupaa olisi saanut myöntää ja että yhtiölle olisi lisäksi tullut asettaa vakuusmaksu alueen ennallistamista varten, mikäli kaikki ei menisikään putkeen. Kunnan viranhaltija lienee yhä huoleton ja hevoseton mies, vahinkohan on jo peruuttamattomasti tapahtunut.

Mitäs pienistä, tai vähän suuremmistakaan. Se on ollut Fennovoiman hankkeen tavaramerkki alusta alkaen, niin yhtiössä kuin viranomaisissakin. Tällä asenteella on toimittu liian pitkään, nyt olisi aika harkita tarkimman mukaan. Lopputulos epäilemättä selviää, jonain vuonna tulevaisuudessa.

Kolumni on julkaistu Keskipohjanmaassa 5.3.2017.