Hengiltä halpuuttamisen tiellä

Useiden tutkimusten mukaan lähestulkoon kaikki suomalaiset pitävät kotimaista ruokaa arvokkaana, puhtaana ja verrokkeihin nähden erittäin eettisesti tuotettuna. Kotimaista on suositeltavampaa ostaa ja syödä kuin ulkomaisia vaihtoehtoja. Kuinka moni suomalainen kuluttaja ja kotimainen kauppaketju arvostaa kotimaista ruokaa ja sen tuottajia tarpeeksi, ollakseen valmis myös maksamaan laaturuuasta sille kuuluvan hinnan? Kuinka moni muistaa kauppareissullaan olla tarkkana tuotteen alkuperämaasta, joka voi olla hyvinkin hämäävästi kotimaiselta, jopa lähiruualta kuulostavan tuotenimen takana aivan jokin muu kuin koti-Suomi?

Suomalainen maajussi emäntineen on pian halpuutettu hengiltä. Samaan aikaan ruuan tuotantokustannukset eivät ole halventuneet lainkaan. Tiloille vain jää käteen entistä vähemmän. Jos ruuan tuottaminen tehdään kerta kaikkiaan kannattamattomaksi, koko elinkeino ja suomalainen maatalouskulttuuri ympäristöineen on pian katoavaa kansanperinnettä. Tätäkö me suomalaiset haluamme? En usko. Maatilojen nykyinen ahdinko on kestämätön tilanne koko yhteiskunnalle.

Maataloustukien maksatusten viivästyminen kuukausilla on johtanut jo täysin kohtuuttomiin tilanteisiin tiloilla ja viljelijäperheissä. Monen tilan toimintaedellytykset ja koko elinkeino on vaarassa. Kansallinen ja melko mitätön kriisituki tulee tilojen kannalta liian myöhään, sen hakuaika päättyy vasta maaliskuun lopussa. Tukien maksatuksen viivästymistä kerta toisensa jälkeen, yhä pitemmillä viiveillä, ja teknisiin ongelmiin vedoten ei voi hyväksyä. On aivan oikein, että maatalousministeri Kimmo Tiilikainen esittää vihdoin maaseutuviraston johtajan siirtämistä muihin tehtäviin. Ellei tärkeimpiä perusasioita saada kuntoon, ei asianhoitaja luultavimmin ole tehtäviensä tasalla.

Viljelijät elävät oikeaa elämää, heillä on oikeita laskuja, oikeat perheet ja eläimiä ruokittavina ja hoidettavina. Ei tiloja ja talouksia oravannahkakaupoilla ja maitopäniköitä naapuriin kiikuttamalla pyöritetä. Tilalliset tarvitsevat oikeaa rahaa, kuten kaikki muutkin taloudet tässä yhteiskunnassa. Tätä viestiä viljelijät toivat tuhatpäin viime perjantaina Helsingin senaatintorille. Olin varsin vaikuttunut yhteishengestä ja maaseutuväen sitkeydestä, harvoin on Helsingissä tunnelma yhtä väkevästi aistittavissa. Tätä kansanosaa ei hevillä lannisteta, mutta nyt ollaan jo varsin vaarallisilla rajoilla.

Tukien maksuun saamiseksi on löydettävä ratkaisu välittömästi. Viivästyneet tuet tulisi laittaa viipymättä maksuun kaikille viljelijöille karkean ennakkoarvion pohjalta, vanhaa maksujärjestelmää käyttäen. Uuden järjestelmän valmistuttua voidaan tehdä tarvittavat tasaukset, maksaa puuttuvat eurot tai periä takaisin liikaa maksetut. Ei tekniikan pettämisen taakse voi paeta elävää elämää, eikä ihmisten elinkeinoa ja eläinten hyvinvointia saa riskeerata täysin kohtuuttomasti.

Toimeenpanovaltaa vailla kansanedustajien on tyytyminen hallinnon ja viranomaisten kovisteluun. Sitä olemme maa- ja metsätalousvaliokunnassa harrastaneet yksimielisesti ja ahkerasti, toistaiseksi vaatimattomin tuloksin. Nyt on entistä isompi vaihde päällä.

Kolumni on julkaistu Kalajokilaaksossa 18.3.2016