Hyvän energian merkkejä

Lämpöä keskikesään, sitähän me toki toivomme! Maapallon toivelistan kärjessä on kuitenkin lämpötilojen nousun rajoittaminen. Se on aivan välttämätöntä, myös meille Suomessa. Maailman maat hyväksyivät joulukuussa 2015 historiallisen ilmastosopimuksen. Tavoitteena on rajoittaa ilmaston lämpeneminen selvästi alle kahden asteen ja pyrkiä rajaamaan lämpötilan nousu enintään 1,5 asteeseen. Jokaisen maan on siis päivitettävä omia päästövähennystavoitteitaan. Meillä hallituksen uuden energiastrategian linjaus valmistuu alkusyksystä. Samalla laaditaan toimintaohjelma sille, miten vanhasta ja fossiilisesta energiasta siirrytään uusiutuvaan ja kestävään energiatalouteen. Energiamuutoksessa tärkeintä on juuri sillan rakentaminen tulevaisuuteen.

Kansallisessa strategiassa tähtäimiä on kaksi. Ensin on saavutettava vuodelle 2030 asetetut, jo päätetyt uusiutuvan energian ja päästövähennysten tavoitteet. Sitten on määrätietoisesti raivattava polkua sataprosenttisesti uusiutuvan energiatalouden Suomelle, vuoteen 2050 mennessä. Näin on linjannut elinkeinoministeri Olli Rehn. Ei siis luulisi olevan syytä arvosteluun kunnianhimon puutteesta. Asiaan saatiin kuitenkin lisää pohdittavaa kesäkuun alussa, kun Suomen vakaata ja tasapainoista kehitystä, talouden kasvua ja kilpailukykyä eduskunnan alaisuudessa edistävä Sitra (Suomen itsenäisyyden juhlarahasto) julkisti selvityksen ilmastosopimuksen edellyttämistä päästövähennystavoitteista.

Riippumattoman Climate Analytics -tutkimusyhtiön tekemän selvityksen mukaan sekä Suomen että EU:n tämänhetkiset päästövähennystavoitteet jäävät kauas Pariisin ilmastosopimuksen edellyttämistä. Tavoitteissa pysymiseksi Suomen kokonaispäästöt pitäisi saada nollaan jo ennen vuosisadan puoliväliä. Tarvitaan siis paljon suunniteltua nopeampaa uusiutuvien energiaratkaisujen vallankumousta.

Mikäli emme tätä tunnusta ja ryhdy tarvittaviin toimiin, siirrämme vastuuta ilmastonmuutoksen rajoittamisesta suhteessa enemmän muille maille, kuin mitä itse olemme valmiit tekemään. Sepä ei olisi kovin suoraselkäistä saati vastuullista politiikkaa. Suomen oikeudenmukainen osuus olisi leikata päästöjä vähintään 60 prosenttia vuoteen 2030 ja 150 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Nopeat toimet olisivat myös selvää säästöä, näin vältyttäisiin joka tapauksessa myöhemmin tarvittavilta, suurilta ja kalliilta päästöleikkauksilta. Nyt ei kannata tehdä virheinvestointeja. Tarjolla on huima cleantech-markkinoiden kasvumahdollisuus, maailmalla jopa 6 000 miljardiin euroon saakka vuoteen 2050 mennessä.

Toivoa maamme kestävämmän energiapolitiikan suhteen on ajoittain vaikea pitää yllä. Ei kuitenkaan pidä toivosta luopua. Ministeri Rehniltä sopii nyt edellyttää sanojensa takana pysymistä. Viisainta olisi huomioida aikataulun kiristämisen vaatimukset. Ministerin olisi myös tärkeää harjoittaa voimakasta poliittista ohjausta omassa ministeriössään, jossa virkakunta vaikuttaa pitävän kynsin hampain kiinni tunkkaisesta energiamenneisyydestä, vähätellen jopa alan parhaimpien asiantuntijoiden esittämiä uusiutuvan energian ratkaisuja. Kaasua uusiutuviin, ministeri Rehn! Parhaan vision toteutumiseksi pitäisi vielä tohtia laittaa 100% uusiutuviin siirtymisen ylimenokautta aivan turhaan pitkittävät, kelvottomat ydinvoimahankkeet poliittiseen ikiroutaan.

Kolumni on julkaistu Keskipohjanmaassa 19.6.2016.