Hyvät tavat – luottamuksen peruskivi

Elämässä ja politiikassa meillä ihmisillä on oikeutettu ja yleisesti hyväksytty oletus eri tilanteisiin kuuluvien hyvien tapojen ja yhteisten pelisääntöjen noudattamisesta. Jälkimmäinen sisältyy ensimmäiseen. Näin on kodeissa, kouluissa, työpaikoilla – koko yhteiskunnassa.

Kunnanhallitukset ja valtuustot eivät tee tähän poikkeusta, eduskunnasta puhumattakaan. Päin vastoin. Sovituissa säännöissä pysyminen ja asianmukaiset käytöstavat ovat korostetun tärkeitä silloin, kun hoidetaan yhteisiä asioita, näkemyksiä on monia ja jokaisen vuorollaan on osattava joustaa.

Kalajoella tilanne on nyt poikkeuksellinen. Luottamus perusoletuksiin nähden on horjunut siinä määrin, että on päädytty aloitteeseen kaupungin johtavan viranhaltijan irtisanomisesta. Tilanne ei ole mistään näkökulmasta katsoen tavoiteltu eikä toivottu. Asioiden selvittämiseksi muiden keinojen on koettu loppuneen. Näin ei saisi olla.

Kaikki ihmiset tekevät virheitä, se on inhimillistä. Tärkeintä lienee tunnistaa, milloin askel osuu yhteisesti sovittujen raamien ulkopuolelle ja korjata askellusta matkan edetessä. Luottamustehtäviin ja johtopaikoille valituilta sopii odottaa pyrkimystä esimerkilliseen toimintaan. Peiliin pitää katsoa säännöllisin väliajoin ja myös silloin kun kuva ei miellytä.

Meillä ihmisillä on kotona ja kodin ulkopuolellakin erilaisia hygieniakäsityksiä ja siisteysihanteita. Tämä saattaa koskea myös käsitystä yhteisten sääntöjen noudattamisen tarkkuudesta.
On asioita, joita ehtii rassata kuntoon pikkuhiljaa, ajan kanssa. Jotkut sotkut täytyy siivota heti, ne eivät sovi maton alle lakaistaviksi laisinkaan. Kalajoen tuoreessa valtuustoaloitteessa kyse on paljolti tästä. Siinä missä osan mielestä kaikki on ihan kunnossa, toisilla sietoraja ylittyy jo pitkästi. Lopulta katoaa luottamus.

Kun yhdessä selvitetään, mitä on tapahtunut ja onko toimintatapojen korjaamiseen syytä, päästään yleensä eteenpäin. Mikäli huomautettavaa ei ole ja epäilykset osoittautuvat täysin turhiksi, on pöytä puhdas ja painokkaat pahoittelut paikallaan. Jos taas minkään virhearvion mahdollisuus selvistä signaaleista huolimatta toistuvasti kielletään, alkaa soppa saeta.

Epäluottamuksen tilassa reagoimatta jättäminen olisi samalla hyväksynnän osoitus ongelmiksi koetuille asioille ja nykyiselle toimintakulttuurille Kalajoella. Jos näin käy, tilanne ei todennäköisesti parane vaan pahenee.

Sääntöjä venyttämällä voi jotakin mennä rikki, vakavimmillaan jopa ihminen. Ellei tällaista havaittaessa kukaan vihellä pilliin, on koko joukkue vastuussa vahinkojen aiheuttamisesta. Kalajoella ei useampaan pilliin puhaltelukaan ole yrityksistä huolimatta tehonnut, on jouduttu turvautumaan megafoniin. Vähintä, mitä yleisö ja joukkueet nyt toivoa saattavat, on pelin keskeytys ja sääntöjen kertaus.

Valtava enemmistö ihmisten kesken päätettävistä asioista käsitellään nopeasti ja yksimielisesti, myös Kalajoella. Aina ei kuitenkaan päästä hyvään tai edes kohtuulliseen kompromissiin. Joskus lopullinen päätös voi tuntua väärältä ja harmittaa osaa päättäjistä ja päätösesitystä valmistelleista viranhaltijoista suuresti. Se kuitenkin kuuluu demokratiaan ja on syytä hyväksyä jo alkumetreillä. Katkeruuteen ja kostomielialaan taipuvaisille politiikan pyörteet eivät sovi.

Kolumni on julkaistu Keskipohjanmaa -lehdessä 30.9.2018