Iijoki – pohjoinen luontohelmi

Osallistuin alkuviikolla perheeni kanssa Iijokisoudun avajaisiin ja ensimmäisen päivän soutuetapille, Kalle Päätalon maisemista Jokijärveltä Taivalkosken kirkolle. Juhlava nautinto oli joella soudella ja vapaita koskia vesi pärskyen lasketella! Iijoen historiaan ja sen luontoarvojen puolustamiseen vahvasti liittyvä koskiensuojelulaki on tänä vuonna ollut voimassa 30 vuotta. Lauantaina koskenlaskuun Kipinän Tohossa päättyvä Iijokisoutu taittuu jo 35. kertaa.

Iijoki on alueen ihmisten identiteetin kulmakivi. Se on virkistyskalastuskohde, maisema ja elinympäristön keskipiste jokivarressa. Jokiveneissä, kanooteissa ja kajakeissa soutaa ja meloo vuodesta toiseen sitkeä joukko muitakin luonnon ja erityisesti virtavesien ystäviä. Mukana on jälleen kunnioitettavan monipäinen joukko soututapahtuman tervaskantoja, sekä paljon nuorta väkeä ja lapsiperheitä. Rakkaus luontoon yhdistää ihmisiä, luonnon armoilla taittuva 160 kilometrin jokimatka on myös sosiaalisesti vahva ja vankkumaton perinne.

Iijoki on jokityypiltään erittäin uhanalainen suurjoki, se virtaa itä–länsi-suunnassa Suomen läpi, Kuusamosta Perämeren rannalle Iihin. Joen keski- ja yläjuoksu on suojeltu koskiensuojelulailla, kokonaisuudessaan Iijoen varrella on yli 100 koskea. Kuten useimmat Perämereen laskevista suurista joistamme, myös Iijoki oli aikoinaan merkittävä lohijoki. Sittemmin kalakannat ovat pienentyneet. Vaelluskalakannoista myös taimen ja vaellussiika kuuluvat Iijoen vesistöön.

Iijoen ympäristössä ja sivu-uomissa esiintyy maailmanlaajuisesti erittäin uhanalainen raakku eli jokihelmisimpukka. Iijoen nykyisen raakkupopulaation arvo on noin 200 miljoonaa euroa. Laskelma perustuu ympä­ristö­ministeriön asetuksen mukaiseen arvoon, joka raakun kohdalla on 589 euroa. Raakun isäntäkala, Itämeren lohi, ei tunnetusti ole päässyt nousemaan Iijoen vesistöön kuuteen vuosikymmeneen. Pitkäikäinen raakku ei kuitenkaan ole kokonaan hävinnyt, eläähän se jopa yli satavuotiaaksi. Joensuun yliopistossa hiljattain tehty Jouni Salosen väitöstutkimus osoittaa, että ilman merilohta ei raakun säilymiselle juuri ole toiveita.

Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi Suomen luonnonsuojeluliitto on juhlakampanjassaan nimennyt eri puolilta maata vuosilukujen mukaisen joukon luontohelmiä. Iijoki on oikeutetusti tässä joukossa, onhan se ehdottomasti yksi Suomen luonnon helmistä! Yhteistä luontohelmikohteille on paitsi arvokas ja elämyksellinen luonto, myös se, että niiden olemassaoloa ja luonnontilaa uhkaa jokin muutos.

Iijoen uhkana vuosikymmeniä ollut suunnitelma massiivisen tekoaltaan rakentamisesta väistyi vuonna 2016, kun kiista Kollajan altaasta tuli päätökseensä. Valppaana pitää kuitenkin olla, vielä tarvitaan yhteisiä voimannäytteitä oikeudenmukaisten ja vaelluskalojen elinkierron palauttavien päätösten mahdollistamiseksi.

Iijokisoudun perinteisiin kuuluu hartaushetki Jokijärven Kirkkosaaressa, muinaisten hautapaikkojen keskellä, edesmenneiden soutajien ja jokikulttuurin vaalijoiden muistoksi. Luonto on meille suomalaisille yksi tärkeimpiä asioita maamme itsenäisyydessä. Varjelemalla ja suojelemalla luontoa jätämme arvokkaan perinnön myös tuleville polville. Tämä perinne ja vahva yhteisöllisyys kannattaa siirtää lapsilleen.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Kalevassa 6.7.2017