Ilmastotoimet lentoon!

Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin uhka. Sen torjuminen edellyttää päästöjen vähentämistä kaikilla elämän alueilla, myös liikenteessä. Lentäminen on yksi ilmastolle haitallisimpia liikennemuotoja. Lähes me kaikki silti tarpeen tullen lennämme, myös minä.

Liikkumisen tarvetta on monenlaista, ja osan siitä voisi lentämisen sijaan korvata sujuvalla raideliikenteellä. Syytä olisikin. Kansainvälisen lentoliikenteen päästöt nimittäin kasvoivat EU:ssa 105 prosenttia vuosina 1990-2015, ja seuraavan 20 vuoden aikana lentoliikenteen arvioidaan lähes kaksinkertaistuvan.

Myös Suomessa lentoliikenteen päästöt ovat viime vuosikymmenet kasvaneet, enemmän kuin minkään muun liikennemuodon. Lentäminen yleistyy, koska liput ovat halpoja. Tämä taas johtuu siitä, että juuri lentoliikenne on kansainvälisillä sopimuksilla vapautettu polttoaineverosta. Perin nurinkurista kun ajatellaan kansainvälisiä ilmastotavoitteita.

EU:ssa on vuodesta 2012 ollut käytössä lentoliikenteen päästökauppa. Sen ohjausvaikutus on kuitenkin heikko, koska mukana on vain osa lennoista. Päästökauppaa pitää parantaa ja lentoliikenteen polttoaineita verottaa. Tämä muutos ei näytä tapahtuvan nopeasti.

Matkustaja voi ainakin teoreettisesti vähentää lentomatkansa päästöjen haittavaikutuksia vapaaehtoisella kompensaatiomaksulla, jonka suuruus on esimerkiksi kymmenen prosenttia lentolipun hinnasta. Useat ilmastotyötä tekevät kansalaisjärjestöt ovat luoneet kanavia lentomaksuihin. Ei se aivan huono idea olekaan.

Viisasta ei kuitenkaan ole pitää saastuttavaa lentämistä edullisena matkustusmuotona, jotta voisimme lentää mahdollisimman paljon. Lentämistä ja siitä aiheutuvia päästöjä pitää hillitä. Yli puolet suomalaisista kannattaakin lentoveron käyttöönottoa.

Tässä Suomi voisi seurata Ruotsia, jossa lentovero määräytyy suhteessa lennon pituuteen, ja se peritään lentoyhtiöiltä. Hinta matkustajalle vaihtelee noin kuudesta eurosta 40 euroon, ja veron tuotto valtiolle on noin 100–140 miljoonaa euroa vuodessa.

Lentovero olisi käyttökelpoinen keino, joka osaltaan ohjaisi ihmisiä ja yrityksiä ilmastoystävällisempään toimintaan. Kun koko yhteiskuntaa, ylikulutusta ja elämäntapoja on säädettävä reippaasti kestävämpään suuntaan, ei pitäisi muitta mutkitta tyrmätä tätä tukevia ehdotuksia.

On poliitikkojen tehtävä tehdä vähäpäästöisistä liikennevalinnoista sekä käytännöllisiä että taloudellisesti ja logistisesti mahdollisia. Niin kauan kun näin ei ole, me ihmiset keskimäärin valitsemme pienimmän riesan logiikalla mukavimman ja edullisimman vaihtoehdon, vaikka se saastuttaisi.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Kalevassa 7.11.2018