Kaivosaluetta siivotaan – valtio maksaa 

Hituran nikkelikaivoksen konkurssipesä kuitannee valtion ensi vuoden budjetissa Kalajokilaakson suurimman yksittäisen summan – 16,3 miljoonaa euroa – kaivosalueen ympäristöongelmien siivoamiseen.

Vuonna 2015 konkurssiin ajatunutta Hituran kaivosaluetta on puhdistettu ja kunnostettu syksystä 2017 saakka, työ jatkuu vielä pitkään. Kaiken aikaa läsnä on ollut riski pohjaveden pilaantumisesta. Kyse on etenkin sulfidimineraali jarosiitista, joka voisi johtaa myös Kalajoen saastumiseen.

Asiat on hoidettava kuntoon, samoin pitää jatkossa tehdä myös vastuukysymyksille.

Hituran kaivoksen sulkemiseen sekä jälkihoitoon konkurssipesässä tarkoitetut kahden miljoonan euron vakuudet kuluivat nopeasti loppuun. Kaivoksen sulkemista ja alueen puhdistamista tuettiin verovaroin jo vuonna 2017 neljällä miljoonalla eurolla, nyt esitetään siis reilut 16 miljoonaa lisää.

Valtio ei ole kuitenkaan rahoittanut Hiturassa vain jälkipyykkiä, vaan jo itse kaivostoimintaa. Kanadalainen kaivosyhtiö Beldevere Mining sai Pohjois-Pohjanmaan ely-keskukselta vuonna 2010 yhteensä noin 860 000 euroa valtiontukia. Työ- ja elinkeinoministeriö puolestaan myönsi yhtiölle 143 000 euroa kaivoksen energiatehokkuuden parantamiseen toukokuussa 2011.

Hituran kaivos on ollut vaikeuksissa sen perustamisesta vuonna 1970 alkaen. Kaivos on suljettu historiansa aikana puolenkymmentä kertaa, kannattavuus ei ole ollut riittävä juuri koskaan. Kaivostoiminta on ollut mahdollista valtiontuilla ja kovalla riskinotolla, jonka on mahdollistanut Suomen valtion yltiöpäisen kaivosmyönteinen politiikka.

Nykyinen lainsäädäntö ja verotus mahdollistaa sen, että yksityinen yhtiö voi kerätä valtion tukia, sen jälkeen kiertää voittoihin perustuvaa verotusta ja lopuksi konkurssitilanteessa kaataa ympäristöongelmat veronmaksajien syliin. Aikamoinen hinta työpaikoille.

Vihreät ovat esittäneet, että Suomessa otetaan käyttöön louhintavero, joka varmistaisi yhteiskunnalle jäävän korvauksen kallioperästämme louhituista mineraaleista. Louhintaveroa perittäisiin louhitun kiviaineksen määrän perusteella, jolloin sitä ei voisi kansainvälisen verosuunnittelun keinoin myöskään kiertää. Louhintavero karsisi pois kaivoshankkeet, jotka hädin tuskin täyttävät kannattavuuskriteerit ja joiden päätuotteeksi uhkaa jäädä valtion laskuun hoidettavat ympäristöongelmat.

Muutoksia tarvitaan myös vastuujärjestelmään. Nykyisellään eri teollisuudenalat keräävät varoja rahastoon, jolla ympäristöongelmia tarvittaessa paikataan. Varoja ei kuitenkaan voi käyttää konkurssitapauksissa.

Maan hallitus ja elinkeinoelämä eivät ole halunneet tätä järjestelmää muuttaa. Kaivosten ympäristövastuut myös konkurssitilanteissa on laitettava kuntoon vakuuksien oikealla mitoittamisella tai tähän tarkoitukseen perustetun, kaivosyhtiöiden rahoittaman rahaston avulla. Näin vastuu jakautuisi oikeudenmukaisemmin. Tarvitaan uusi kaivoslaki.

Kolumni on julkaistu Kalajokilaakso-lehdessä 19.9.2018