Kalatalousvelvoitteet jokivesistöissä uudistettava

Tällä viikolla, 21.5. vietetään kansainvälistä vaelluskalapäivää. Tavoitteena on kiinnittää huomiota maailman vaelluskalakantojen tilaan ympäri maailmaa, myös Suomessa. Vuonna 2012 tehty valtioneuvoston periaatepäätös kansallisesta kalatiestrategiasta tähtää uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistamiseen. Painopistettä siirretään kalojen istutuksista luontaisen lisääntymiskierron ylläpitämiseen ja palauttamiseen. Tavoite on siis poistaa rakennetuista joista vaellusesteitä, kehittää kalastuksen säätelyä, lisätä tutkimusta ja seurantaa sekä toteuttaa muita vaelluskalakantoja elvyttäviä ja suojelevia toimenpiteitä.

Vesilain mukaan lupaviranomainen voi hakemuksesta muuttaa kalatalousvelvoitetta tai kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Tällaisia voivat olla esimerkiksi vaelluskalojen palauttaminen patojen yläpuolelle, kalastoa koskevan tutkimustiedon lisääntyminen ja teknistaloudelliset mahdollisuudet. Epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta velvoitetta voidaan lisäksi tarkistaa, jos kalataloudellista tulosta voidaan parantaa velvoitteen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä.

Kalatiestrategiassa todetaan monien vesirakentamiseen liittyvien kalatalousvelvoitteiden olevan vanhentuneita, uudelleen tarkastelu joko velvoitteiden muuttamiseksi tai tarkistamiseksi on tarpeen. Velvoitteet on aikanaan, jokien valjastamisen jälkeen asetettu asettamisaikaisen tiedon perusteella. Koska tieto haitoista ja kompensaatiotoimien vaikutuksista on kasvanut, tulisi velvoitteiden sisältöä tarkastella tämän päivän toimintaympäristön perusteella.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen helmikuussa 2014 valmistuneessa selvityksessä todettiin Pohjois-Suomen suurten, Kemi-, Oulu- ja Iijoen valjastamisesta määrätyt kalatalousvelvoitteet jokisuihin 4-7-kertaa liian pieniksi suhteessa aiheutettuun kalataloudelliseen vahinkoon. Selvityksessä tarkasteltiin vain jokisuille määrättyjen velvoiteistutusten määrää. 1970-luvun lopulla arvioidut vahingot vaelluskaloille ja valjastettujen jokien kalataloudelle ovat siis reilusti alimitoitettuja.

Viimeisen 50 vuoden aikana vesialueiden omistajat ja jokivarren asukkaat Kemijoella, Oulujoella ja Iijoella, ovat menettäneet pelkästään siian ja meritaimenen vajaiden kalatalousvelvoitteiden myötä kymmeniä miljoonia euroja. Tässä summassa ei vielä ole mukana lohta lainkaan. Kertyneellä ”säästöllä” voimayhtiöt voisivat jo rakentaa toimivat kalatiet kaikkiin voimalaitoksiin Pohjois-Suomen jokivesistöissä.

Kalatiestrategia, vesienhoitosuunnitelmat, Itämeren lohen hoitosuunnitelma ja kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia toteavat kaikki, että nykyiset istutukset eivät enää vastaa nykyistä tutkimustietoa vaelluskalakantojen hoidosta. Tavoitteena tulee olla istutusvelvoitteiden muuttaminen vastaamaan olosuhteita ja edistämään luonnonkiertoa muuttamalla velvoitteet osittain kalatievelvoitteeksi ja pienpoikasistutuksiksi sisävesialueelle. Tällöin saadaan kestävä ratkaisu kalatieasioihin kaikilla rakennetuilla joilla.

Voimayhtiöt ovat käytännössä ainoita tahoja, jotka pysyvät joella yhtä kauan, kuin jokea säännöstellään. Kalatalousvahinkojen kompensaation etenemiseen jokien valjastamisen jälkeen on kulunut jo vuosikymmeniä. Kalaviranomaisen on syytä viedä velvoitemuutokset aluehallintovirastoon, vesivoimayhtiöiden on aika ottaa kokonaisvastuu aiheutetuista vahingoista.

Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 18.5.