Kansallinen metsäomaisuus kauppatavarana?

Pitkään valmisteilla ollut metsähallituslain uudistus on hieman kummallisessa tilassa. Viime vaalikaudella otetun aikalisän jälkeen virkamiesvalmistelua maa- ja metsätalousministeriön johdolla on tiettävästi tehty viime keväästä saakka kovalla kiireellä. Joitain muutoksia lakiluonnokseen onkin ilmeisesti tehty, viimeisimmän kuulemiskierroksella olleen version jälkeen.

Kyseessä on Metsähallituksen organisaatiouudistus ja yhtiöittäminen, jonka valmistelun viimeisimmät käänteet ovat herättäneet kansalaisissa, järjestöissä ja päättäjissäkin hämmennystä siitä, mitä nyt tuleman pitää. Eipä ihme, sillä valmistelu on nyt pidetty tiukasti ministeriön sisällä, lakiluonnosta ei ole tuotu julkiseen tarkasteluun. Kritisointi on siis osittain arvailua, mutta keskustelua tasapainottaisi kovasti se, että kaikilla osallisilla olisi lain valmistelusta samat tiedot. Tätä kutsutaan hyvän ja avoimen hallintotavan noudattamiseksi.

Kysyin metsähallituslain valmistelusta eduskunnan kyselytunnilla lokakuun alussa. Tuolloin maa- ja metsätalousministeri Tiilikainen rauhoitteli keskustelua toteamalla, että uutta lakiluonnosta ei ole vielä edes lausunnoille lähetetty. Tästä voisi päätellä lausuntokierroksen olevan siis tulossa, mutta ministeriön virkakunnassa ollaan toista mieltä.

Viime torstaina eduskunnan kansalaisinfossa Metsähallituslaista järjestetyssä keskustelu- ja infotilaisuudessa ministeriön virkamies ilmoitti kysyjille, ettei kuulemiskierrosta uudesta lakiluonnoksesta kiireen vuoksi ehditä järjestää lainkaan, vaan lakiluonnos tuodaan suoraan eduskuntaan vielä lokakuun aikana ja päätös pitäisi nuijia pöytään marraskuussa. Eipä ihme, että epäilyksiä ja epätietoisuutta on ilmassa.

Samassa tilaisuudessa nähtiin yllättäen myös hiljainen saamelaismielenilmaus. Yksi uuteen, ei-julkiseen lakiluonnokseen kohdistuva epäily onkin, että saamelaisten oikeuksia valtion mailla tapahtuvaan elinkeinojen ja kulttuurin harjoittamiseen ei ole lakiin kirjaten enää turvattu. Sinänsä kysymys onkin vakava, valtion maista yli 70 % sijaitsee Lapissa. Perhetaustaltani puoliksi lappilaisena ymmärrän pohjoisen ihmisten elinympäristöään koskevat huolenaiheet varsin hyvin.

Kyse on kuitenkin kaikkia suomalaisia ajatellen myös siitä, miten yhtiöitetyssä Metsähallituksessa huomioitaisiin metsien käytön monituiset arvot ja merkitykset. Ovathan Suomen metsät ja vedet koko kansan merkittävää omaisuutta ja perintöä myös lapsillemme. Metsien virkistyskäyttö ja luontoarvot ovat luontosuhteestaan tunnetuille suomalaisille, Euroopan metsäkansalle iso asia, niin on matkailu, metsätalous ja teollisuuskin. Metsien monikäyttöarvot ovat meille rikkaus, varmaa viisautta on jatkossakin pitää huolta tasapainosta eri käyttömuotojen kesken.

Puhtaat vedet ja rannat ovat sellaisia, joiden arvoa on vaikea rahassa mitata. On ennakoitu, että metsähallituslain uudistus siirtäisi yleiset vesialueet Metsähallituksen taseeseen, jolta odotetaan tuottoja. Tällöin voi hyvällä syyllä kysyä, tehdäänkö järvistä, jokivesistöistä ja meren rannoista silkkaa kauppatavaraa, tulostavoitteiden täyttämiseksi?

Kaikelle, mikä maamme metsissä ja vesissä on merkityksellistä, ei kuitenkaan voi laittaa hintalappua ja tuottotavoitetta. Metsähallituksen ainoa ja tärkein tehtävä ei ole tuotteistaa valtion maita ja tehdä bisnestä, Metsähallituksen tehtävä on hoitaa kansalaisten yhteistä omaisuutta, kaikkine arvoineen.

Kirjoitus on julkaistu Keskipohjanmaassa 11.10.2015.