Kantelu vesivoimayhtiöiden kalatalousvelvoitteista

Tiedote 16.5.2016

Kansanedustaja Hanna Halmeenpää (vihr.) on jättänyt eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun koskien voimalaitosyhtiöiden kalatalousvelvoitteita Pohjois-Suomen suurissa jokivesistöissä.

Halmeenpää patistelee kantelulla kalaviranomaisena toimivaa Lapin ELY-keskusta toimiin, joilla voimayhtiöiden velvoitteet kalataloushaittojen korvaamisesta päivitettäisiin vastaamaan ajantasaista tutkimustietoa ja vuonna 2012 hyväksytyn kansallisen kalatiestrategian linjauksia, joilla tähdätään uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistamiseen.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen selvityksessä vuonna 2014 Kemi-, Oulu- ja Iijoen valjastamisesta voimalaitoksille määrätyt kalanistutusvelvoitteet jokisuihin todettiin 4-7-kertaa liian pieniksi suhteessa aiheutettuun kalataloudelliseen vahinkoon.

– ”On ollut tiedossa, että 1970-luvun lopulla arvioidut vahingot vaelluskaloille ja valjastettujen jokien kalataloudelle ovat olleet alimitoitettuja. On korkea aika ryhtyä kalatiestrategian, vesienhoitosuunnitelmien ja ajantasaisen tutkimustiedon mukaisiin velvoitemuutoksiin pitkäaikaisen ratkaisun saavuttamiseksi”, Halmeenpää toteaa.

Halmeenpää pyytää oikeusasiamiestä tutkimaan, onko Lapin ELY-keskus kalaviranomaisena laiminlyönyt tehtävänsä yleisen kalatalousedun valvojana, kun se ei tähän mennessä ole saattanut vanhentuneita voimayhtiöiden kalatalousvelvoitteita uudelleen tarkasteltaviksi Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon. Halmeenpää mukaan kokonaisvastuu kestävän ratkaisun löytymisestä kaikilla rakennetuilla joilla kuuluu voimayhtiöille.

– ”Viimeisen 50 vuoden aikana vesialueiden omistajat Pohjois-Suomessa ovat menettäneet, pelkästään siian ja meritaimenen vajaiden kalatalousvelvoitteiden myötä kymmeniä miljoonia euroja ja on huomioitava, ettei tässä summassa ei ole mukana lohta lainkaan. Näillä säästöillä voimayhtiöt voisivat jo rakentaa toimivat kalatiet kaikkiin voimalaitoksiin pohjoisen jokivesistöissä”, Halmeenpää summaa.

Kantelu kokonaisuudessaan alla.

Voimalaitosyhtiöiden istutusvelvoitteet Pohjois-Suomen suurissa joissa
Valtioneuvoston periaatepäätös v. 2012 kansallisesta kalatiestrategiasta tähtää uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistamiseen. Strategian toiminta-ajatuksena on siirtää painopistettä kalojen istutuksista luontaisen lisääntymiskierron ylläpitämiseen ja palauttamiseen.
Kansallisessa kalatiestrategiassa, joka on tarkoitettu noudatettavaksi valtion viranomaisten toiminnassa, yksi päätavoite on siis voimalaitosyhtiöiden suorittaman velvoitehoidon suuntaaminen kalojen luontaista elinkiertoa tukevaksi. Vesilain (3 luku § 22) mukaan lupaviranomainen voi hakemuksesta muuttaa kalatalousvelvoitetta tai kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Tällaisia voivat olla ja ovat esimerkiksi vaelluskalojen palauttaminen patojen yläpuolelle, kalastoa koskevan tiedon lisääntyminen, tutkimustieto ja teknistaloudelliset mahdollisuudet (KHO 2013). Vesilain (3 luku § 22) mukaan kalataloudellisesti epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta velvoitetta voidaan lisäksi tarkistaa, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voidaan parantaa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä.

Kalatiestrategiassa todetaan: ”Monet vesirakentamiseen liittyvät kalatalousvelvoitteet ovat niin vanhoja, että tällainen tarkastelu joko velvoitteen muuttamiseksi tai tarkistamiseksi olisi tarpeellinen. Velvoitteet on aikanaan asetettu asettamisaikaisen tiedon perusteella ja koska tieto haitoista ja kompensaatiotoimien vaikutuksista on kasvanut, tulisi velvoitteiden sisältöä tarkastella tämän päivän toimintaympäristön perusteella.”
Tammikuun lopussa 2013 korkein hallinto-oikeus antoi Hiitolanjoen ja Pielisjoen tapauksissa päätöksiä, joissa velvoitteiden muuttamisen perusteena olivat olosuhteiden olennaiset muutokset. Kalatalousvelvoitetta voidaan hakemuksesta aluehallintovirastoon siis muuttaa tai tarkistaa. Suurten velvoitteiden osalta on tarkoituksenmukaista tehdä suurempi remontti, eli muuttaa velvoitteita vastaamaan aikaa ja uusinta tutkimustietoa.

Maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksessa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (nyk. Luke) laatima ”Rakennettujen jokien kalataloudelle aiheutuneet vahingot ja kalatalousvelvoitteet”- selvitys valmistui 2014 helmikuussa. Selvityksessä todettiin Pohjois-Suomen suurten jokien Kemi-, Oulu- ja Iijoen valjastamisesta määrätyt kalatalousvelvoitteet jokisuihin 4-7-kertaa liian pieniksi suhteessa aiheutettuun kalataloudelliseen vahinkoon. Selvityksessä tarkasteltiin vain jokisuille määrättyjen velvoiteistutusten määrää. On ollut tiedossa, että 1970-luvun lopulla arvioidut vahingot vaelluskaloille ja valjastettujen jokien kalataloudelle ovat olleet alimitoitettuja. Vahinkojen määrää selvitettiin vuosikymmeniä vahingon aiheuttamisen eli voimalaitosrakentamisen jälkeen.

Olosuhteiden olennainen muutos
Kalatiestrategia, vesienhoitosuunnitelmat, Itämeren lohen hoitosuunnitelma ja kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia toteavat kaikki, että nykyiset smoltti-istutukset eivät enää vastaa aikaa ja tavoitteena tulee olla smoltti-istutusvelvoitteiden muuttaminen vastaamaan olosuhteita (vesilain tarkoittama olosuhteiden olennainen muutos) ja edistämään luonnonkiertoa muuttamalla velvoitteet osittain kalatievelvoitteeksi ja pienpoikasistutuksiksi sisävesialueelle. Tällöin saadaan kestävä ratkaisu kalatieasioihin kaikilla rakennetuilla joilla. Voimayhtiö on käytännössä ainoa taho, joka pysyy joella yhtä kauan kuin jokea säännöstellään, ja se on yksin vastuussa aiheutetusta vahingosta. Voimayhtiöt kuitenkin ovat tavoitelleet vastuullisiksi toimijoiksi kalatiehankkeisiin jopa vahingonkärsijöitä, eli vesialueen omistajia ja kuntia.

Voimalaitosten yläpuolisia jokiosuuksia koskevat voimayhtiöiden kalatalousvelvoitteiden arviointi jäi RKTL:n selvityksen (2014) tarkastelun ulkopuolelle. Kemi-, Oulu- ja Iijoen vesistöillä vesivoimayhtiölle on määrätty myös sisävesivelvoite. Esimerkiksi Iijoella lohi korvattiin ns. kertakaikkisesti (vuotuiskorvaus x 20), koska lohisaalista ei voitu patojen jälkeen enää saada. Epäonnistunut siikavelvoite (650 000 1-kesäistä poikasta) on myöhemmin muutettu mm. taimeniksi, harjuksiksi, kirjolohiksi ja kuhiksi. Meritaimenen osalta kadonnut merellinen vaellustaimen korvattiin ”sisävesitaimenilla”: alkuperäinen velvoite oli 20 000 kpl 2-v. vaellusikäistä 20 cm taimenta, joka on jälkeenpäin muutettu 3-vuotiaiksi taimeniksi. Taimenistutusten tulokset Iijoella ovat jääneet vaatimattomiksi ja ne ovat ruokkineet lähinnä alamittaisten taimenten laitonta pyyntiä.

Kuten merialuilla, velvoitteiden muutosprosessi on saatava käyntiin pikaisesti myös sisävesialueilla. Jos käytetään samoja perusteluita kuin RKTL:n selvityksessä, esim. Iijoella, Pohjolan Voima Oy:n velvoitteet tulisivat siian osalta olla rahalliselta arvoltaan 390 000 € (130 000 €) ja taimenen osalta 120 000-180 000 € (28 000 €). Suluissa nykyisen velvoitteen rahallinen arvo. Iijoen vesialueiden omistajat kärsivät siis alimitoitetuista velvoitteista vuosittain 352 000 – 412 000 euron vahingon. Lohen korvaaminen kertakorvauksena oli erittäin edullista voimayhtiölle. Siian ja meritaimenen tavoin tulisi vaillinaiset kalatalousvelvoitteet ajantasaistaa myös lohen osalta.

Viimeisen 50 vuoden aikana vesialueiden omistajat Iijoella, siis Pudasjärvellä ja Taivalkoskella ovat menettäneet, pelkästään siian ja meritaimenen vajaiden kalatalousvelvoitteiden myötä, vähintään 20 M € ja on huomioitava, ettei tässä summassa ei ole mukana lohta lainkaan. Tällä ”säästöllä” voimayhtiöt voisivat jo rakentaa toimivat kalatiet kaikkiin voimalaitoksiin Iijoella. Sama tilanne on myös Kemi- ja Oulujoella.

Maa- ja metsätalousministeriön tulosohjauksessa Lapin ELY-keskus (kalaviranomainen) on teetättänyt juridisen selvityksen Kemi- ja Iijoen velvoitteiden muutoksesta. Nämä selvitykset ovat valmistuneet vuonna 2015. Siltikään asiassa ei ole tapahtunut mitään edistystä. Kalaviranomainen ei ole vienyt asiaa eteenpäin, monista julkisuudessakin olleista vaatimuksista huolimatta. Muun muassa Ala-Kemijoen kalastusalue on vaatinut asian eteenpäin vientiä. Mikäli asian etenemisen hitaus johtuu Lapin ELY-keskuksen resurssien puutteesta, olisi asiaan puututtava resursointia parantamalla, esimerkiksi kohdentamalla valtioneuvoston ”Biotalous ja puhtaat ratkaisut” kärkihankkeen osiosta ”Vaeltavien ja uhanalaisten kalakantojen elvyttäminen pilottikohteissa kalatiestrategian toimeenpanolla” kärkihankevaroja tähän tarkoitukseen.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen julkaisusta kalatalousvelvoitteiden muuttamiseksi on kulunut aikaa jo yli kaksi vuotta. Vapaaehtoiseen etenemiseen on aikaa ollut riittävästi, myös menneinä vuosikymmeninä jokien valjastamisen jälkeen. Vesivoimayhtiöt eivät ole halunneet ottaa vastuuta aiheuttamistaan vahingoista, vaikka vesipuitedirektiivin yksi keskeinen tavoite on varmistaa vesieliöille vapaa liikkuminen vesitöissä. Muissa EU-maissa vesivoimayhtiöt ovat kantaneet vastuutaan aivan toisin kuin Suomessa.

Edellä selostetun johdosta pyydän eduskunnan oikeusasiamiestä tutkimaan,
1) Onko Lapin ELY-keskus kalaviranomaisena laiminlyönyt tehtävänsä yleisen kalatalousedun valvojana?
2) Miksi Lapin ELY-keskus ei ole saattanut Pohjois-Suomen rakennettujen jokivesistöjen, Kemi-, Oulu- ja Iijoen vanhentuneita, alimitoitettuja voimayhtiöiden kalatalousvelvoitteita uudelleen tarkasteltaviksi ja ajantasaiseen tutkimustietoon perustuen sekä olennaisesti muuttuneiden olosuhteiden vuoksi uudelleen päivitettäviksi Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon?

Helsingissä 16.5.2016