Kansanedustajan kesäpäivä

Viime syksynä kansanedustajan, kuntapoliitikon ja puolueen varapuheenjohtajan tehtäväni täydentyivät pitkästä aikaa myös päätoimisella kotiäitiydellä, kun neljäs lapsemme syntyi. Roolien ristipaineessa kokemus on ollut erittäin intensiivinen. Näin jatketaan vielä tovi, syyskuussa palaan päivittäiseen eduskuntatyöhön. Leijonanosa nykyisistä hommista tipahtaa tuolloin puolisoni rooteliin. 

Arvostan kaikkia kotiäitejä ja -isiä valtavasti. Kaikenlaiset perheet ja niiden hyvinvointi ovat yhteiskuntamme peruskalliota. Tuoreen perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon sanoin, vanhemmuuden roolin pitäisi voida olla yhteiskunnassa ensisijainen rooli, tarvitsematta selitellä tätä valintaa. Usein on silti ehdittävä paljon muutakin. Kuvaillaanpa malliksi yksi tavallinen päivä.

Aamuherätys hoitui perheen pienimmän toimesta, kelloa ei tarvittu. Kahvia, koira ulos, ruokaa kissoille, kaurapuuroa lapsille, kanalan tarkastus ja kakkavaippa kello kahdeksaan mennessä. Timpurikin ehti taloon. Yläkertaan tarvitaan huoneita nyt, eikä vasta sitten joskus. Isäntä lähti omiin töihinsä, kesätyöläiset saapuivat kartanolle. Sain koululaiset ylös, vauvan jo vaunuihin ulos. Yhdeksältä alkoi johtoryhmän palaveri, osallistuin etänä. Moitiskelivat kovaa kolinaa taustalla, mykistin mikin ja keskityin kuuntelemiseen. 

Kymmeneltä kahvit työmiehille. Ilmeni iso ongelma, ryhdyin sitä puhelimitse setvimään. Puoluesihteeriltä tuli viestiä ja kysymyksiä, vastauksia lupailin illaksi, yötä ajatellen. Luuri oli kädessä tai korvalla taukoamatta, toisella kädellä hoitelin isompien lasten komentelua – kännykät pois, kasvimaata kuokkimaan, koiraa lenkittämään. Vauva heräsi, koppasin kolmanteen käteen, vai miten se nyt oli? Seurasi kulkua keittiön ja kylppärin välillä. Kaikkien koneiden pitää pyöriä.

Ruokaa uuniin ja vauvan suuhun, se otti tovin. Kesätyöläisillä ulkomaalaukset näyttivät sujuvan. Tuli aikapula, annoin lukuisia lisätehtäviä lapsille – kattakaa pöytä, tyhjentäkää tiskikone, tehkää salaatti, kutsukaa kaikki väki syömään kello kaksitoista. Samalla kellonlyömällä pikkumies oli haettava seurakunnan kesäleiriltä kotiin, vauva tuli tietysti mukaan.

Ehdin perille runsas minuutti etuajassa, oli onnellinen ilmestys vastassa. Paluumatkalla soitin taas pari työpuhelua. Pöytään oli jätetty ruokaa, söin säpäkästi, ehtiäkseni neuvolaan. Vauva oli osannut kasvaa käyrien mukaisesti, kaikki kunnossa! Kylän pinnassa tein pikaisen kotitarpeiden tankkauksen. Paluumatkalla pikkuinen nukkui taas.

Töiden ääreen, tekstiviestejä tulvi, posti oli jo yliluormittunut, löysin pyykit koneesta. Soitin avustajalle, pyysin varaamaan matkalippuja. Lapsille tekemistä ja välipalaa, kesäpojille työnohjausta. Kuppi kahvia, kello kiirehti kolmeen, kirjoitustyöt kesken. 

Koko perheen kotiuduttua lämmitin eilisen kalakeiton, sisarukset leikittivät vauvaa. Yksi lakiesitys piti katsoa tarkemmin, kohta kysyttäisiin kumminkin. Töitä tuli taas tehtyä kaiken keskellä. Saapui kutsu kylästelemään, kun nyt kerrankin ”olen kotona”. Kiva kun kutsutaan. Kesäillan jälkeen jatkui työ, tuli yö. Kirjoitin vielä. Aamulla tiesin valvoneeni liian varhaiseen, paha tapa.

Luottamustehtäviä hoitavilla ja politiikassa mukana olevilla on hyvä olla kokemus tavallisesta arjesta. Terveellinen periaate, jota parhaani mukaan noudatan. Arjen tuntumaa keskellä politiikkaa riittää, sylin täydeltä. Yhtä terve ja tarpeellinen asia on irrottautua ajoittain töistä kokonaan. Hyvää kesälomaa, hetkeksi!

Kolumni on julkaistu 12.7.2017 Maaseudun tulevaisuus -lehdessä