Kesän ja työn makua

Tällä viikolla on päästy jo kunnolla työn ääreen ja pureskeltu hallitusohjelmaa urakalla. Tiistaina pääsin myös pitämään ensimmäisen puheeni täysistunnossa. Pitkien istuntojen ohella keskiviikkona osallistuin myös eduskunnan naisverkoston järjestäytymiskokoukseen, puheenjohtajaksi valittiin Leena Meri (ps.). Naisverkosto kokoaa kaikki naiskansanedustajat yli puoluerajojen edistämään tasa-arvoa tukevaa lainsäädäntöä ja keskustelemaan erityisesti naisia koskettavista poliittisista kysymyksistä.

Perehdyin keskiviikkona Säätytalolla myös mittavan järjestöjoukon kattaukseen Suomen lapsiasioista, joista tärkein eväs on muistaa tsekata Suomenkin ratifioima YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista, kaikessa lainsäädäntötyössä. Sain myös olla Plan Suomen lastenhallituksen tentittävänä mm. kehitysyhteistyöleikkausten vaikutuksista. Erityisesti tilaisuudesta mieleeni jäi lause: ”Lapsuus on vain kerran elämässä, se ei ole palautettavissa.”, hyvä kiteytys!

Jo viime viikolla tulin omassa ryhmässäni nimetyksi Pohjoismaiden neuvostoon varajäseneksi. Alkavan kauden valiokuntapaikat vahvistetaan täysistunnossa ensi viikolla, jolloin myös valiokunnat aloittavat työnsä. Minulle on luvassa paikka maa- ja metsätalousvaliokunnassa, juurevaa asiaa maasta, metsistä, vesistä ja myös monista luonnonsuojeluun ja ympäristöön liittyvistä asioista siis, odotan innolla!

Kolumnien ja puheiden kirjoittamista on piisannut, mutta onpa tässä ehditty edustajakollegan merkkipäivääkin mansikoiden ja kahvin kera juhlistaa. Viikon kuluessa olen havainnut poliitikoilla olevan hupaisaakin pyrkyä ylöspäin. Eräs entinen ministeri mittaili katseellaan eduskuntatalon viereisiä kalliota tuumaillen, että tuonne pitäisi joskus kiivetä. Toinen entinen ministeri aprikoi rakennustelineiden lomassa, että nyt olisi mahdollisuus päästä jopa eduskuntatalon katolle saakka!

Ruohonjuuritasollakin tekemistä riittää. Loppuviikon päivät hurahtavat vihreiden puoluekokouksessa, saapa nähdä, ketkä puolueen johtopaikoille kokousväen päätöksellä kiipeävät. Puoluekokousaloitteetkin tulevat käsitellyiksi. Itse kannatan rakentavia uudistuksia, en hyväksy tarkoituksellisen provokatiivisia, yhteiskunnassamme vallitsevien erilaisten arvojen tai vakaumusten loukkaamista. Aito suvaitsevaisuus ja toisten kunnioittaminen ovat arvokkaita kansalaistaitoja.

Kuva: Hanna Halmeenpää