Kirjallinen kysymys raakkututkimuksista Sierilän voimalaitoshankkeessa

Eduskunnan puhemiehelle

Kemijoki Oy on suunnitellut uuden 44 MW vesivoimalaitoksen rakentamista Kemijoelle, Rovaniemen Oikaraisen kylän Sieriniemelle. Korkein hallinto-oikeus on keväällä 2017 vahvistanut Sierilän voimalaitoksen vesitalousluvan. Hankkeen yksityiskohtainen valmistelu on meneillään.

Voimalaitoshankkeen vaikutusalueelta, Kemijoen Vanttauskosken alapuolelta löydettiin vuonna 2017 kaksi erittäin uhanalaisen jokihelmisimpukan eli raakun yksilöä, mikä voi vaikuttaa voimalahankkeeseen. Jokihelmisimpukka on suojeltu EU:n luontodirektiivin liitteissä II ja V sekä rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksella.

Lapin ely-keskus ja Kemijoki Oy ovat teettäneet alueella tarkempia tutkimuksia, jotta mm. selviää pitääkö voimayhtiön hakea poikkeuslupaa suojellun jokihelmisimpukan takia. Kemijoki Oy julkisti tuoreimman Alleco Oy:n tutkimusraportin marraskuussa 2018.

Voimalaitoksen rakentamisen toteutuessa Sierilän yläpuolisesta jokiosuudesta muodostuisi Vanttauskoskelle saakka ulottuva patoallas, joka olisi pituudeltaan noin 30 km ja pinta-alaltaan noin 1400 ha. Uutta vesialuetta muodostuisi 360 ha. Veden pinnan nousu Sieriniemen alueella olisi hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostuksen mukaan noin 8 m ja Vanttauskosken alapuolella noin 3 m. Olosuhteet vuonna 2017 havaittujen raakkujen löytöalueella muuttuisivat siis voimakkaasti.

Nykyinen jokiuoma Vanttauskosken ja Sieriniemen välissä, eli suunnitellun voimalaitoksen patoaltaaksi muuttuvalla jokiosuudella, on karttatarkastelun perusteella vesialaltaan noin 1000 ha. Tästä alasta on sukeltamalla tutkittu noin 1 ha eli noin 1 promille. Vaikka tästä vesialueesta vähennettäisiin karkeasti arvioiden pois kaikki ei-potentiaaliset raakun esiintymisalueet, on tähän mennessä tutkittu enintään yksi prosentti raakun mahdollisesta esiintymisalueesta, johon voimalaitosrakentamisen myötä kohdistuisi voimakkaita vaikutuksia vedenkorkeuden muutoksen myötä.

Raakkututkimuksista laadittujen raporttien mukaan joen virtaussuunnassa alimmat sukelluspaikat sijaitsevat Tikkasenkarilla, joka on noin 14 km päässä tulevasta voimalasta ylävirtaan päin. Tätä Tikkasenkarin ja suunnitellun voimalan välistä aluetta, joka kattaa lähes puolet tulevasta patoallasalueesta, ei ole tutkittu lainkaan, vaikka vedenkorkeuden vaihtelut juuri siellä olisivat suurimmat. Myös Tikkasenkarin ja Tervakarin välissä on tutkimusraporttien ja karttatarkastelun perusteella usean kilometrin pituinen jokijakso, jota ei ole tutkittu lainkaan.

Vanttauskosken alapuolella, mistä harvinaiset raakut 2017 löytyivät, on tutkittu kaikkiaan noin 0,38 ha joen pohjaa sukeltamalla. Vanttauskosken alapuolella potentiaalisen alueen – josta raakkujen ”emopopulaation” voidaan olettaa löytyvän – voi arvioida olevan pinta-alaltaan noin 10 ha. Tätäkään aluetta ei ole tutkittu sukeltamalla eikä edes videoimalla, vaikka Kemijoki Oy antaa viimeisimmistä, marraskuussa 2018 julkistetuista raakkututkimustuloksista tiedotteessaan näin ymmärtää.

Raakun esiintymisalueeksi sopivista Kemijoen sivujoista alueella on tutkittu vain Koluoja. Se tutkittiin sen vuoksi, että voitiin sulkea pois sellainen teoreettinen mahdollisuus, että pääuomasta löytyneet raakut olisivat ajautuneet Koluojasta löytöpaikoilleen. Koluojasta ei tutkimuksissa löytynyt raakkuja, joten ajautumisvaihtoehto ei ole mahdollinen.

Muita sivujokia alueella ei kuitenkaan ole tutkittu. Kemijoen sivujoista on löydetty raakkuja, joten on hyvin mahdollista, että myös Sierilän alueen sivujoista niitä löytyy. Potentiaalisia sivujokia arviolta olisivat ainakin Hyypiöoja, Syväoja, Kuohunkijoki, Kampsajoki, Sierijoki ja Tahtamalamminoja.

Sierilän voimalaitoksen patoallas vaikuttaisi näiden sivujokien mahdollisiin raakkuihin suoraan sillä alueella, johon vedennousu ulottuu (vedennousu alueella 2-8 metriä). Epäsuoria vaikutuksia voi seurata taimenkantojen heikkenemisestä.

Vanttauskosken alapuolelta 2017 löytyneiden raakkujen kuoren pituus oli noin 8 cm. Ruotsalaisten ja norjalaisten tutkimusjulkaisujen mukaan vastaavissa olosuhteissa kasvaneet tämänkokoiset raakut ovat kasvunopeudesta riippuen 25-60 vuotiaita.

Ikänsä puolesta nämä raakut ovat siis syntyneet Kemijoessa Isohaaran voimalan rakentamisen (1949) jälkeen. Ne eivät siten edusta ”viimeisiä mohikaaneja” jostakin vanhasta raakkupopulaatiosta. Tämän vuoksi on erittäin epätodennäköistä, että ne olisivat Kemijoen ainoat raakkuyksilöt. Ne voisivat olla reunamia lähistöllä olevasta varsinaisesta esiintymästä. Tämän vuoksi Vanttauskosken alapuolinen alue on avainasemassa, kun havaittujen raakkuyksilöiden ”emopopulaation” sijaintia selvitetään.

Vaikka Vanttauskosken alapuolinen alue on todennäköisin uusien raakkujen löytöpaikka, voi niitä olla pääuomassa muuallakin. On selvää, että tähän mennessä tehtyjen tutkimusten perusteella ei mitenkään voi vetää sellaista johtopäätöstä, etteikö Sierilän voimalahankkeen vaikutusalueella olisi enemmän raakkuja kuin kaksi havaittua yksilöä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus varmistaa, että erittäin uhanalaisen, EU:n luontodirektiivin liitteissä II ja V suojellun sekä luonnonsuojeluasetuksella rauhoitetun raakun esiintymistutkimukset tehdään Sierilän voimalaitoshankkeen koko vaikutusalueen kattavasti, kuten Kemijoki oy:n teettämässä ja vuonna 2017 julkaistussa Alleco oy:n asiantuntijaraportissa on esitetty?

Helsingissä 29.11.2018

 

Hanna Halmeenpää /vihr

 

Satu Hassi /vihr