Kohtuutonta vastuuta vai vastuullista kohtuutta?

Kalateiden toteuttaminen vesivoiman tuotantoon valjastettuihin jokiimme on ajankohtainen ja tulisen kuuma peruna. Aikaa voimalapatojen rakentamisesta on kulunut vuosikymmeniä. Ajan oloon ymmärrys, tieto ja tutkimus vesirakentamisen haitoista vaelluskaloille, kuten lohelle ja taimenelle, on syventynyt. Jokivarsien asukkaat ja kalastajat ovat odottaneet menneiden virheiden korjaamista jo pitkään.

Luonnonvarakeskuksen laaja tutkimus on osoittanut, ettei voimayhtiöille määrättyjen kalatalousvelvoitteiden nykytaso korvaa jokien patoamisen seurauksena syntynyttä kalataloushaittaa lähimainkaan. Arviot vaelluskalojen menetetystä poikastuotannosta ovat moninkertaisia istutusvelvoitteisiin nähden.

Olosuhteet ovat tiedon lisääntymisen myötä muuttuneet olennaisesti. Kalanistutusten sijaan nyt painotetaan vaellusesteiden poistamista ja kalojen luontaisen elinkierron mahdollistamista. Kansalliset lohi- ja meritaimenstrategiat tähtäävät vaelluskalojen palauttamiseen potentiaalisiin rakennettuihin jokiin. Valtioneuvostossa vuonna 2012 hyväksytyn kansallisen kalatiestrategian tärkeimpänä tavoitteena on uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistaminen.

Vesivoimayhtiöiden kalatalousvelvoitteiden ajantasaistaminen kuuluu Sipilän hallitusohjelmaan osana kalatiestrategian toimeenpanoa. Myös EU:n vesipuitedirektiivi ja meristrategiadirektiivi velvoittavat Suomea huolehtimaan uhanalaisten vaelluskalojen luontaisen lisääntymiskierron edistämisestä. Kalatierakentamiseen ja alasvaellusesteiden poistamiseen on vankat perusteet.

Kun valtiohallinto alueellisen kalaviranomaisen toimesta ryhtyy edistämään näitä tavoitteita, luulisi kaikkien osapuolten ymmärtävän ja hyväksyvän muutokset perusteluineen. Lapin ELY-keskus on jättänyt hakemukset aluehallintoviraston käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi kansallisen kalatiestrategian kärkikohteiksi valittujen Kemijoen ja Iijoen kalatalousvelvoitteiden muuttamisesta.

Vesivoiman tuotannosta haittoineen ja hyötyineen vastaavat Kemijoki Oy ja PVO Vesivoima Oy sekä Energiateollisuus ry näyttävät kuitenkin ryhtyvän ennenkuulumattomaan vastarintamellakkaan. Voimayhtiöt ja etujärjestönsä esittävät kalatalousviranomaisen vaarantavan toimivan yhteistyön ja esittävän kohtuuttomia vaatimuksia energia-alalle. Yhtiöt öykkäröivät kuin valtio valtiossa, vaatien muutoshakemuksia hylättäviksi jo ennen kuin niitä on edes avattu kuulemiskierroksille. Yhtiöt painostavat näin viranomaisia pitkillä valituskierteillä uhkaillen.

Kyse on tietenkin rahasta. Kalatierakentamisen kustannukset eivät ole aivan pienet. Pieni ei ole myöskään aiheutetun kalataloushaitan hinta-arvio. Luonnonvarakeskuksen mukaan vesialueiden omistajat esimerkiksi Iijoella ovat menettäneet viimeisten 50 vuoden aikana pelkästään siian ja meritaimenen vajaiden istutusvelvoitteiden myötä vähintään 20 M €. Tähän summaan siis ole vielä laskettu lohisaalista lainkaan. Sama tilanne on Kemijoella.

Voimayhtiöt ovat tavoitelleet vastuullisiksi tahoiksi pohjoisen kalatiehankkeisiin vesialueiden omistajia ja kuntia. Vaikeinta Kemijoki-yhtiölle ja PVO:lle näyttää olevan oman vastuunsa vapaaehtoinen tunnistaminen. Suomalaisista virtavesistä vuosikymmeniä voittoa tehneet yhtiöt tarkastelevat vastuukysymyksiä aivan nurinkurisesta näkökulmasta ja tekeytyvät itse vahingonkärsijöiksi. Oikeutta ja kohtuutta on puntaroida tarvetta velvoitemuutoksille varsinaisten vahingonkärsijöiden eli jokivarsien ihmisten ja vaelluskalojen perspektiivistä.

Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 1.11.2017.