Kotien ja kerhojen turvaan

Toukokuu on tulevan odotusta, perheissä lasten kesäpuuhia sumplitaan jo aivan läkähdyksiin saakka. Jokavuotisen pähkäilyn aihe useissa kodeissa nimittäin on se, miten lasten pitkiin kesäpäiviin saadaan järjestettyä turvaa ja tekemistä silloin, kun vanhemmat ovat töissä. Lomia ei useimmilla riitä suvivirrestä elokuun alkupuolelle saakka.

Onneksi on urheiluseuroja ja monen alan yhdistyksiä, kallista aikaansa lapsille suunnattuun toimintaan uhraavia aikuisia ja nuoria. Tässäkään kohtaa yhteiskunta ei pyörisi parastaan näyttäen ilman vapaaehtoisjoukkoja. Kiitos heille! Myös kaupungit ja kunnat järjestävät lastenleirejä, monille lapsille ne ovat jopa kesän kohokohtia.

Meidän päättäjien tehtävä on huolehtia, että puitteet lasten ja nuorten harrastus- ja leiritoimintaan ovat kunnossa. Näin ei kaikilta osin valitettavasti vieläkään ole, petrattavaa on paikoin runsaasti. Lapsille toimintaa järjestettäessä on myös varmistettava, että kaikille löytyy mahdollisuuksia, vanhempien tulotasosta riippumatta.

Jokainen lapsi tarvitsee päivittäin mielekästä tekemistä, turvallisen olon, lämpimän aterian ja seuraa, jossa myös joku aikuinen on lähellä tai ainakin helposti ulottuvilla tarpeen tullen. Jos lapsi ei viihdy yksin eikä halua jäädä kotiin ilman aikuisia, hän ei myöskään ole siihen valmis eikä velvoitettu. Aikuisten yhteinen tehtävä on yrittää parhaansa mukaan tehdä lasten päivistä kesälomalla ja kouluaikojen ulkopuolella muutenkin sellaisia, että yksin ei tarvitse olla.

Naapurit, isovanhemmat ja tuttavat ovat lapsiperheille tärkeitä tukiverkkoja. Perheet ovat myös taitavia keskenään junailemaan lastensa kesälomalogistiikkaa. Kaverin koti voi olla monelle hetkittäin kesälomakoti, onneksi. Vuoroin vieraissa on kannatettava periaate, jota lasten vanhemmat yleensä kovasti arvostavat.

Jokaisen vanhemman etu on tarjota vanhemmuutta pienen siivun verran myös lastensa kavereille, näinhän olemme perinteisesti oppineet toimimaan. On myös lapsia, joille nuo siivut voivat kouluajan ulkopuolella olla lähes ainoita turvallisia arjen aikuiskontakteja. Ollaan siis vastuullisia aikuisia, omalle ja muidenkin jälkikasvulle.

Lähes jokavuotinen keskustelun aihe on, pitäisikö koulujen kesäloma-aikoja siirtää alkamaan vasta juhannusviikolla. Tätä pohdintaa perustelee useimpien vanhempien lomakauden ajankohta sekä monesti vasta elokuulle osuvat tai sinne saakka yltävät kesän lämpimimmät viikot, marjastuskausi ja vaikkapa muun Euroopan lomarytmi. Enpä tällaista muutosta jyrkästi ole ajamassa, saati vastustamassakaan. Perusteluja kumpaankin suuntaan kuulisin mieluusti, laajalta yhteiskunnalliselta joukolta.

Selkeästi helpompaa olisi tehdä linjaus perhevapaauudistuksen käynnistämistä. Se on tarpeen, mutta antaa odotuttaa itseään yhä vain. Työelämään tarvitaan enemmän joustoa silloin, kun lapset ovat pieniä. Vielä kouluikäistenkin loma-ajat aiheuttavat kohtalaisia haasteita arjen sujumiseen. Lyhennetyn työajan entistä joustavampi mahdollisuus helpottaisi monen perheen elämää. Näihin asioihin voidaan vaikuttaa, se kannattaa aloittaa jo tämän eduskunnan työnä.

Kolumni on julkaistu Kalajokilaaksossa 19.5.