Koulutusta ja tulevaisuuden tekijöitä

Oppositiopuolueet (sdp, vihr, vas ja rkp) jättivät viime viikolla hallitukselle välikysymyksen suunnitelluista, koulutukseen kohdistuvista leikkauksista. Tästä välikysymyksestä keskusteltiin melko rapsakkaasti tänään eduskunnassa. Keskeinen kysymys kuuluu, lieneekö pitkälle kantava suunnitelma, että vähäväkinen kansa alkaa itse heikentää omia osaamisen mahdollisuuksiaan, peruskouluista lähtien? Millä pääomalla innovaatioita, utta kasvua ja tulevaisuuden tekijöitä tehdään, jos yksi tärkeimmistä edellytyksistä, laadukas, tuloksellinen ja tasa-arvoinen kasvatus, koulutus ja tutkimus vaarannetaan?

Talouden peitonleikkuutalkoot jatkuvat, parhaille tilkkutäkkimestareille olisi nyt kysyntää. On aivan oikein todeta, että näiden, koulutukseen rajusti kohdistuvien leikkauksien perumiseksi pitää esittää jokin vaihtoehto. Loppujen lopuksi, rakentava yhteistyö taitaa olla ainoa tie kompromissien ja vaihtoehtojen löytämiseksi. Kohtuullista on pyrkiä tasapuolisuuteen, yhteiskunnan eriarvoisuuden kasvu ei koskaan tuo kansakunnalle mitään hyvää tullessaan. Kun talous sakkaa ja velkaa on liikaa, koulutuksen tehtävä on tasoittaa, ei vahvistaa meineillään olevia suhdanteita. Siis ei lisää uhkakuvia yhteen tärkeimpään pääomaamme, osaamiseen. Osaamista, ammattitaitoista ja oikein resursoitua kasvatusta ja koulutusta, hyvävoimaista ja työssään viihtyvä opetushenkilökuntaa Suomi noustakseen tarvitsee, varhaiskasvatuksesta korkeakouluihin!

Vihreät esittävät reilun 600 miljoonan euron koulutusleikkausten vaihtoehdoksi erilaisten ympäristölle haitallisten tukimuotojen leikkauksia, joista euromääräisesti saataisiin kasattua valtion kassaan vastaava summa, jota hallitus tavoittelee. Nyt tehdään arvovalintoja. Koulutusleikkauksia on kritisoitu laaja-alaisesti, niin taloustieteen huippujen, tiedeyhteisön edustajien kuin opetusalan ammattilaisten taholta. Vaikeita päätöksiä ei aina voi välttää, tämän voi. Onkin kysyttävä, onko hallituksessa talouslukuja pyöriteltäessä harjoitettu viisaasti koulutuksen taloustiedettä? Mitä hintaa tulevaisuudessa maksetaan siitä, että koulutuksesta leikataan, isolla kauhalla? Esimerkiksi syrjäytyneen nuoren hintalappu yhteiskunnalle on noin miljoona euroa. Taitaa olla niin, että meillä ei tosiasiassa ole varaa riskeerata vaikkapa ryhmäkokoja kasvattamalla ja opetushenkilökuntaa vähentämällä yhdenkään lapsen tai nuoren tulevaisuutta. Opetusministeri Grahn-Laasonen sanoo hallituksen esitystä puolustaessaan, että hallituksen kärkihankkeissaan nimeämät digiloikka, opettajien uudelleen koulutus ja muut uudistukset takaavat, että koulutusjärjestelmä kestää kipeät leikkaukset. Onko takeita siitä, että myös koululaiset, opiskelijat ja opettajat kestävät? Epäilen vahvasti. Koulutuksellakin pitää olla puolustajansa, siis tuulta päin!