Kuka valvoo yleistä etua?

Maakuntauudistuksen valmistelu kuumenee. Vuoden 2020 alussa toimintansa aloittaa myös uusi lupa- ja valvontavirasto LUOVA, jonka toimipaikkoja tulee kaikkiin maakuntiin. LUOVAan kootaan lupa-, ohjaus- ja valvontatehtäviä nykyisistä aluehallintovirastoista (AVI), elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista (ELY), kehittämis- ja hallintopalveluja tuottavista KEHA-keskuksista, maatalousyrittäjien eläkelaitos Melasta sekä sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvirasta.

Uudistusta valmisteleva ministerityöryhmä linjasi joulukuussa, että valtion viranhaltijoiden kuten LUOVAn valitusoikeutta tuomioistuimiin rajoitetaan. LUOVAn virkamiehille ei annettaisi muutoksenhakuoikeutta hallinto-oikeuteen oman viraston päätöksistä. Näin tukittaisiin ELY-keskuksille nykyisin kuuluva valitustie. Linjaus poikkeaa olennaisesti siitä, mitä aiemmin on valmisteltu.

Uutta on myös se, että LUOVAan ei tulisi erillistä yleisen edun valvonnan yksikköä. Lupa-asioiden käsittelyn kaikkiin vaiheisiin ja ennakkoneuvotteluihin sisällytettäisiin yleisen edun valvonta läpäisevästi, tämä järjestettäisiin virastossa työjärjestyksellä. Näin ministerityöryhmä haluaa nopeuttaa lupaprosesseja LUOVAssa.

Tässä kohtaa on kuitenkin herännyt vakavia kysymyksiä yleisestä edusta ja ympäristöhallinnon asemasta. Alueellisen ympäristöhallinnon tehtäviä ovat muun muassa luonnonsuojelu, vesiensuojelu, kaavaohjaus, ja erilaisten lupien valvonta. Tehtäviä yhdistävä tekijä ja ympäristöhallinnon keskeinen tarkoitus on yleisen edun valvonta. Se on julkisen vallan käytössä aivan olennaista.

”Yleisen edun valvonta merkitsee yksityistä intressiä laajempien etukysymysten valvontaa. Tällöin haitankärsijänä ei ole joku yksityishenkilö tai henkilöryhmä tai jokin tietty omaisuus, vaan kohteena on yleisempi, kollektiivinen kokonaisuus.” Tämän voi lukea tuoreimmasta ympäristönsuojelulainsäädännön laillisuusvalvontaoppaasta. Yleistä etua valvottaessa kohteena voi olla esimerkiksi maisema, veden tai ilman laatu, kulttuuriympäristö, elinympäristö tai eliölaji. Ne eivät ole kenenkään yksityistä omaisuutta, eivät edes valtion.

Ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä on kysynyt LUOVAn valmistelusta, miksi viranomaisten valituksista on tehty poliittisessa keskustelussa kummajainen. Viranomaispäätösten lainmukaisuuden valvonta – myös yleisen edun nimissä tapahtuvin valituksin tuomioistuimeen – on oikeusvaltion peruskalliota. Viranomaisvalitukset eivät ole tähänkään saakka olleet keinotekoisia hankkeiden jarrutusyrityksiä, vaan päätösten lainmukaisuuden kannalta aiheellisia ja hyvin perusteltuja. Siksi ne ovatkin menestyneet huomattavasti muita paremmin tuomioistuimissa.

Elinkeinoelämän keskusliitto, MTK, Energiateollisuus, Metsäteollisuus, Kuntaliitto, aluehallintovirastot sekä Maa- ja metsätalousministeriö pitävät uutta esitystä hyvänä. Sen sijaan Korkein hallinto-oikeus , Hallinto-oikeudet, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen vapaa-ajan kalastajat, Kalatalouden keskusliitto, Itä-Suomen yliopisto ja ELY-keskukset ovat kritisoineet valitusoikeiden rajaamista ja yleisen edun valvonnan hämärtämistä. Niiden mukaan muutos ulkoistaisi yleiseen etuun ja ympäristönsuojeluun liittyvää laillisuusvalvontaa liiaksi viranomaisilta kansalaisille ja kansalaisjärjestöille.

On vaikeaa olla ajattelematta, etteikö lainvalmistelijoihin kohdistuvan vahvan poliittisen ohjauksen tarkoituksena olisi näin viranhaltijoiden vaientaminen ympäristönsuojelussa ja yleisen edun valvonnassa. Toivoisin olevani täysin väärässä.

Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 31.1.2018.