Kuulumisia eduskunnasta

Syysistuntokauden kolmatta viikkoa mennään, aivan selkeissä siiloissa eivät ole maan asiat. Odotamme parhaillaan pääministeri Sipilän tiedonantoa, jotta pääsemme keskustelemaan hallituksen kaavailemasta kilpailukykypaketista. Julki tultuaan se sai viime viikolla aikaan melkoista hämminkiä ja lakkojakin. On selvää, että korjausliikkeitä talouden kuntoon saattamiseksi tarvitaan. Aina kun tällaista suunnitellaan, tehdään esityksien kohdalla automaattisesti myös arvovalintoja. Nekin ovat nyt puntarissa. On oikein vaatia ammattiyhdistysväeltä ja oppositiopuolueilta vaihtoehtoja, ilman niitä ei passaa rumpuja pärisyttää. Oma eduskuntaryhmäni valmistelee vaihtoehtobudjettia, työtä on riittämiin. Kaikilla suomalaisilla työtä ei ole lainkaan. Sekin tässä siis pitää huomioida, miten suunniteltu kilpailukykyloikka vaikuttaa työllisyyteen. Vähentyvätkö, vai lisääntyvätkö työpaikat? Jakaantuuko hyvinvointi tasaisemmin vai kasvaako eriarvoisuus?

Samaan aikaan on meneillään lähihistorian suurin, koko Eurooppaa koskeva pakolaiskriisi. Tulee muistaa, että laittomia turvapaikanhakijoita ei ole olemassa. On olemassa vain turvapaikanhakijoita, joista jokaisen turvan ja suojelun tarpeen selvittää Maahanmuuttovirasto ja ohjaa ihmiset sen mukaisesti oikeaan paikkaan. Sisäministeri Petteri Orpo onkin saanut kasailla lisäresursointia tähän ja muuhun vaadittuun toiminnan organisoitiin epäilemättä hiki hatussa, hatunnosto siitä.

Koko kriisi on seurausta Lähi-Idässä ja eräissä Afrikan maissa jo pitkään hallitsemattomana jatkuneista sodista, terroriteoista ja näitä seuraavasta kroonisesta köyhyydestä. Ilmaston muutoksellakin on osansa olojen radikaaliin heikkenemiseen Euroopan lähialueilla. Kriisimaiden, kuten Syyrian naapurivaltioihin perustetut pakolaisleirit ovat tupaten täynnä, ihmiset pakenevat monista eri syistä nyt myös näiden leirien osin katastrofaalisia oloja. Sitä, että matkalle on usein laitettu perheen vahvimmat, ei ole lainkaan vaikea ymmärtää. Jos reitti turvallisempaan maahan vie salakuljettajien johdolla hengenvaarojen kautta, eivät perheet voi kuin yrittää parhaansa. Ihmiset ovat tilanteessa, jossa mikään hinta ei ole liian kallis, kun vaihtoehtona on kotimaassa toistuvien katastrofien keskellä pysyminen.

Kirjoitus on julkaistu Kalajokiseudussa 24.9.2015.