Lammasta lähitilalta

Pääsiäisviikolla voisi ajatella, että eletään lammastilojen kulta-aikaa. Suomessa on noin 1 000 vähintään kymmenen uuhen lammastilaa, keskimääräisellä tilalla uuhia on 70. Kenties lampaanlihan suurimmasta myyntisesongista huolimatta haasteita riittää myös lampureilla, niihin on koitettu herätä eduskunnassakin.

Jätin viime joulukuussa yhdessä usean muun kansanedustajan kanssa eduskunnalle toimenpidealoitteen lampaiden tilateurastuksen ja suoramyynnin sallimisesta. Myös maa- ja metsätalousministeri Jari Leppää (kesk.) on asiasta informoitu. Säädösten mukaan lampaanlihan myynti kuluttajalle edellyttää, että teurastus tapahtuu hyväksytyssä laitoksessa.

Pienteurastamoiden investointikustannukset ovat kuitenkin suuria, jopa 200 000 euroa teurastamoa kohden. Pienten lammastilojen on taloudellisesti mahdotonta rakentaa nykymääräysten mukaisia teurastamoja. Tästä johtuen pieniäkin lammasmääriä joudutaan paikoin kuljettamaan teurastamoihin jopa satojen kilometrien päähän.

Suomessa on sallittua ja myös perinteistä myydä esimerkiksi poronlihaa suoraan tilalta, ilman erillisiä tarkastuksia. Poronlihan lisäksi kotitilalla teurastettuna suoramyynnissä voi olla myös muun muassa ankan-, kanan-, kanin-, hanhen-, kauriin-, hirven- ja peuranlihaa. Lammas puuttuu listalta, jonne se ehdottomasti kuuluisi.

Lampaiden tilateurastuksia puoltaa myös lampaiden keskimäärin hyvä terveydentila. Teurastusten yhteydessä lampaiden terveydellisiin syihin perustuvat hylkäysprosentit ovat hyvin pieniä. Lampaat pärjäävät vertailussa erinomaisesti verrattuna esimerkiksi nautaan, siipikarjaan ja poroon. Riskit lampaan tilateurastuksessa eivät ole suuremmat kuin muidenkaan eläinten kohdalla, päinvastoin.

Mikäli tilateurastukset sallittaisiin ilman virallisen teurastamon varustelutasoa, valtaosa lampaista, kuten kaikki elintarviketeollisuudelle, kaupalle ja suurkeittiöille menevät lampaat teurastettaisiin silti edelleen määräysten mukaisissa ja hyväksytyissä laitoksissa. Toimenpidealoitteessa ehdotetussa lakimuutoksessa tämä käytäntö olisi syytä säilyttää.

Lähiruokakulttuurin ja lammastilojen kannattavuuden edistämiseksi pienimuotoinen tilateurastus tulisi kuitenkin sallia. Samalla sallittaisiin tarkastamattoman lampaanlihan suoramyynti kuluttajille. Muutosta puoltavat myös pitkiin kuljetusmatkoihin liittyvät eläinten hyvinvoinnin seikat.

Lampaiden hyvinvointia kannattaisikin elintarvikemarkkinoilla brändätä vahvasti. Kesäkaudella lampaat laiduntavat laumassa, talvisin niitä pidetään navetassa tai lampolassa, kuivapohjaisissa ryhmäkarsinoissa. Lampaita käytetään yleisesti myös perinnemaisemien ja uhanalaistuvien luontotyyppien hoitotehtävissä. Ne sopivat maalaismaisemaan hyvin itsekin, kuten muukin laiduntava karja.

Lampaanlihaa pidetään perustellusti varsin eettisesti ja kestävästi tuotettuna, niin ympäristön kuin eläinten hyvinvoinnin kannalta. Suomessa lampaanlihan kysyntä ylittää tarjonnan, useissa pääsiäispöydissä tarjotaan tuontilammasta tänäkin vuonna. Ympäristötietoinen kuluttaja valitsee toivottavasti mielummin kotimaista.

Teurastussäädösten järkevöittäminen tukee kotimaisen lampaanlihan tuotantoa ja koko lammastaloutta. Lampaiden tilateurastus ei vaaranna elintarviketurvallisuutta, kun teurastus ja myynti tiloilla toteuttaisiin jatkossakin ammattitaitoisesti, kevennettyä valvontaa soveltaen. Tässä tarvitaan nyt vastuulliselta ministeriltä rapsakkaa toimintaa sekä lähiruuan menestystä, turhan byrokratia purkua ja maaseudun elinkeinoja edistäviä päätöksiä.

Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 26.3.2018.