Lastensuojelun resurssit pitää kirjata lakiin

Eduskunnassa käsitellään parhaillaan usean kansanedustajan allekirjoittamaa lastensuojelulakia koskevaa lakialoitetta. Esitys on, että lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä saisi olla vastuullaan vain se määrä lapsia, joiden osalta hän voi suoriutua lastensuojelulakiin tai muuhun lastensuojelua koskevaan lainsäädäntöön sisältyvistä velvoitteista. Yksittäisellä lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä voisi lakialoitteen mukaan olla vastuullaan kuitenkin enintään 30 lasta.

Monet lapset ja nuoret Suomessa voivat hyvin, mutta valitettavasti eivät kaikki. Viime vuosina kuilu hyvin ja huonosti voivien lasten ja perheiden välillä on jopa kasvanut. Päättäjien keskuudessa on laaja yhteisymmärrys siitä, että eriarvoistumiselle ja syrjäytymiselle pitää, kannattaa ja ehdottomasti tulee tehdä jotakin, vieläpä nopealla aikataululla.

Monissa kunnissa toteutus kuitenkin ontuu. Menokehykset eivät veny, resursseista on pulaa, toimet ja tavoitteet eivät aina ole kunnossa. Missään olosuhteissa valtio, kunnat ja me päättäjät emme kuitenkaan voi väistää vastuutamme siitä, että lasten hyvinvointia vakavasti vaarantaviin tilanteisiin ja suoranaiseen kaltoinkohteluun on pystyttävä reagoimaan nopeasti, kuten laki edellyttää. Yksikään lapsi ja hänen hätänsä ei saa hukkua juoksevien asioiden virtaan lastensuojelussa sen vuoksi, että äärimmäisen tärkeää työtä tekevät sosiaalityöntekijät ovat ylikuormitettuja.

Kuntaliiton loppuvuodesta 2017 toteuttamaan lastensuojelun kuntakyselyyn vastasi 92,3 prosenttia kaikista Suomen lastensuojelun järjestäjätahoista. Kyselyssä kartoitettiin muun muassa lastensuojelun käytössä olevia resursseja ja työn kuormitustekijöitä sekä kuntien lastensuojelun näkemyksiä sote-uudistuksesta. Kunnat arvioivat myös millä tavoin lapsiin kohdistuvien pahoinpitely- ja seksuaalirikosepäilyjen selvittäminen toimii nykyisin.

Samaan aikaa julkaistiin yli tuhannen sosiaalityöntekijän adressi, jonka taustana on vakava huoli siitä lasten ja nuorten heitteillejätöstä, jota lastensuojelutyön krooninen aliresursointi saa aikaan useissa kunnissa. Kun asiakkaana on lapsia, joiden tilanteet ovat vakavasti vaarantuneita ja turvattomia, 40, 60, tai jopa 80 lasta sosiaalityöntekijää kohden on kestämätön tilanne.

Kuntaliiton kyselyn mukaan 43 prosenttia lastensuojelun järjestäjätahoista arvioi tällä hetkellä olevansa tilanteessa, jossa heiltä myös puuttuu lastensuojelussa tarvittava sosiaalityöntekijöiden sijaisresurssi kokonaan tai sitä on täysin riittämättömästi. On selvää, että puute työntekijöistä heikentää lastensuojelua ja viranomaistehtävien hoitoa.

Lainsäätäjien vastuuseen kuuluu edellyttää, että lastensuojelua koskevan lainsäädännön velvoitteista kunnissa asianmukaisesti huolehditaan. Kuntien vastuuseen kuuluu järjestää sekä ennalta ehkäisevät lasten ja perheiden palvelut, että lastensuojelun resurssit siten, ettei lapsen kannalta täysin kohtuuttomia ja lainvastaisia tilanteita viranomaistyön puutteiden vuoksi aiheuteta. Parhaansa on tehtävä, sillä jokainen lapsi on arvokas, elämä ainutkertainen.

Kolumni on julkaistu Kalajokilaaksossa 21.3.2018