Luottamuksella

Tällä sanalla voisi aloittaa jokaisen poliittisen puheen. Luottamuksellisuus politiikassa ja päätöksenteossa ei saa tarkoittaa vain sitä, että asiat kerrotaan vain valikoidulle joukolle, ei muille. Poliittista luottamuksellisuutta on myös se, että poliitikot keskenään ja etenkin kaikki kansalaiset voivat luottaa päätöksenteon olevan avointa ja rehtiä peliä, perustuvan oikeaan tietoon, taustaselvityksiin ja asiantuntija-arvioihin. Näiden peruslähtökohtien ohella vallalla olevat poliittiset arvot määräävät lopputuloksen. Siinähän ei ole mitään pahaa, kansa itse on päättäjänsä valinnut.

Lainvalmistelun hallituksessa ja eduskunnassa on oltava kaikkien näkökulmasta sellaista, ettei epäilyksiä tiedon vääristelystä tai poliittisten tarkoitusperien mukaan käyttämisestä herää. Lainsäädäntötyöhön kuuluu työrauha keskeneräisissä asioissa, mutta myös julkisen tiedon tasapuolinen avoimuus. Parhaimmillaan päätöksenteko on läpinäkyvää siten, että jokainen voi halutessaan tarkistaa, mihin tietoihin lakiesitykset ja niistä tehtävät päätökset perustuvat.

Vihreät ja vasemmistoliitto jättävät joulukuun alussa hallitukselle välikysymyksen liittyen hallintarekisterilain valmistelussa ilmenneisiin epäselvyyksiin sekä laajemmin avoimen ja asianmukaisen lainvalmistelun turvaamiseen. Parempi tapa olisi ollut keskustella asioista eduskunnassa pääministerin aloitteesta, näin ei tapahtunut. Osakkeenomistajien henkilöllisyyden piilottamisen mahdollistavan hallintarekisterilain valmistelu kuitenkin keskeytettiin kokonaan ja valtionvarainministeri rehdisti ja julkisesti myönsi virheensä. Pisteet siitä.

Asiat olisivat mallikkaasti, mikäli päätöksenteon ja esitysten pohjana olisi aina huolellinen valmistelu, oikeat tiedot, vaikutusarvioinnit ja kustannus- tai säästövaikutukset. Näin ei aina ole, jos eri syistä johtuen hätiköidään. Viisautta on silloin ottaa pakkia ja valmistella asiat paremmin, tai vetää huolimattomat esitykset pois. Sitäkin tapahtuu. Eduskunnan tiedonsaanti ja asianmukainen lain valmistelu on aivan keskeistä parlamentarismin sisältöä. Näistä teemoista keskusteleminen ei ole koskaan turhaa.

Tällä viikolla eduskunnassa nähtiin erikoinen, eikä suinkaan lainvalmistelulle kunniakas näytös. Uudelleen valmisteltu, merkittävää kansallista metsä- ja vesiomaisuuttamme koskeva metsähallituslaki tuotiin pitkän listan toiseksi viimeisenä asiana lähetekeskusteluun keskiviikon vastaisena yönä vähän ennen kello neljää. Huonoksi ajankohdan teki sekin, ettei lakiesityksen valmistelusta vastaava maa- ja metsätalous- sekä ympäristöministeri Tiilikainen (kesk.) luonnollisesti ollut paikalla, hänhän on Pariisissa neuvottelemassa kansainvälistä ilmastosopimusta, ja hyvä niin.

Esitin käsittelyn lykkäämistä ensi viikkoon, jolloin myös ministeri olisi paikalla ja ajankohta muu kuin aamuyö. Keskustan edustaja teki vastaesityksen, jonka mukaan asia käsiteltäisiin jo seuraavassa istunnossa. Äänestyksessä keskiviikkona päivällä keskustan vastaesitys voitti, lähetekeskustelu siis oli määrä käydä keskiviikkoiltana – ilman ministeriä. Illalla puhemiesneuvostosta ilmoitettiin, että lain käsittely siirretään sittenkin ensi viikkoon. Hyvä päätös, vaikkakin varsin nurinkurista reittiä pitkin. Metsähallituslaki ei ole pikku juttu. Sen vieminen eduskuntaan vaivihkaa ja sammutetuin lyhdyin olisi ollut outoa.

Ensi viikon lopulla lyhdyt istuntosalissa kuitenkin sammuvat loppuvuodeksi. Istuntotauolta, jolloin työtä tehdään myös kotimaakunnissa, parlamentarismin pariin palataan helmikuussa. Rauhaisaa joulun odotusta itse kullekin!

Kirjoitus on julkaistu Keskipohjanmaassa 12.12.2015.