Maakunnat eläinten hyvinvoinnin valvojina

Eläinsuojelulain kokonaisuudistusta on valmisteltu pitkään ja perusteellisesti. Kyse on yhtä aikaa ruuasta, eläinten hyvinvoinnista ja elinkeinoista. Tällä viikolla päättyvän lausuntokierroksen tuloksena kansalaisilta, tutkijoilta, viranomaisilta ja etujärjestöiltä odotetaan saatavan kolminumeroinen lukumäärä näkemyksiä eläinten hyvinvointilain luonnoksesta.

Lakiluonnoksen yleinen periaate kohdella eläimiä hyvin ja kunnioittaen sopii hienosti kotimaiseen elintarviketuotantoon. Maataloustuottajat ovat motivoituneita huolehtimaan eläimistään ja selkeä enemmistö on halukas kehittämään eläinten hyvinvointia. Terveet ja hyvinvoivat eläimet ovat turvallisen ja kilpailukykyisen elintarviketuotannon perusta.

Vastuu eläinten hyvinvoinnista kuuluu kaikille, ensisijaisesti eläimen omistajalle. Valtaenemmistöön nähden valitettavissa poikkeuksissa, joissa omistaja ei ole kyennyt tai halunnut eläimiään hyvin kohdella, suuri merkitys on viranomaisvalvonnalla. Alueellisena eläinsuojeluviranomaisena toimisi jatkossa maakunta eikä yksittäinen virkaeläinlääkäri, kuten nykyisin. Eläinsuojeluvalvontaviranomaisen pätevyydestä ei kuitenkaan lakiluonnoksessa lue mitään. Tämä on heikkous, joka tulee ilmi jo saatavilla olevista viranomaisten lausunnoista.

Eläinten hyvinvointilain luonnoksen mukaan maakunnat voivat delegoida toimivallan eläinsuojeluasioissa kenelle tahansa virkamiehelle, lukuun ottamatta tehtäviä joista yhteisölainsäädännön perusteella eläinlääkärin tulee vastata. Eläinsuojeluvalvonta voitaisiin siis jatkossa järjestää 18 eri tavalla. Tämä ei liene tavoiteltava tilanne. Valvonnan on tärkeää olla yhdenmukaista ja valvontamenettelyt sellaisia, että pitkittyneitä eläinsuojelutapauksia saadaan päätökseen ja tuomioistuinten käsittelyyn. Avainasemassa ovat valvontaeläinlääkärit.

Maakuntien eläinsuojelutehtäviä hoitavaksi viranomaiseksi tulee suoraan nimetä maakunnan eläinlääkäri. Merkittävä osa eläinten hyvinvointilain valvontatehtävistä vaatii eläinlääkärin pätevyyden, mikä myös näkyy viranomaisista ja niiden tehtävistä määräävistä lain pykälistä.

Myös rikosprosessissa eläinlääkärin pätevyys on edellytys sille, että voidaan asiantuntijan näkemykseen perustuen arvioida eläimen mahdollisesti kokemaa kärsimystä. Tulevaan lakiin on sisällytettävä nykyisen kaltainen mahdollisuus viranomaisille toimia tarvittaessa asianosaista eli eläimen omistajaa kuulematta tilanteessa, jossa asian kiireellisyys ei salli viivytystä. Tarvitaan tehokkaat työkalut tilanteisiin, joissa eläimen kärsimys voi muutoin pahimmillaan jatkua vuosikausia.

Olennaista on, että valvonnan resurssit vastaavat sitä tarvetta, jonka eläinsuojelutoimien velvollisuus viranomaiselle asettaa. Nykyisin eläinsuojeluviranomaisilla ei juurikaan ole resursseja ennaltaehkäisevään eläinsuojelutyöhön. Valvontaviranomaisen ei pidä joutua vastuuseen resurssien riittämättömyydestä johtuvista puutteista valvontatoimissa.

Tuoreen Eurobarometrin mukaan 99 % suomalaisista pitää eläinten suojelua tärkeänä ja 90 % suomalaisista haluaisi, että tuotantoeläimiä suojeltaisiin nykyistä paremmin. Eläinsuojelulain on syytä antaa selkeä signaali eläinten hyvinvoinnin parantamisesta, valvonnan luotettavuudesta ja eläinlääkäriresurssien riittävyydestä uusissa maakunnissa. Toimenpiteisiin tulee panostaa lainsäädännön, investointitukien ja riittävien siirtymäaikojen turvin, maataloustuottajien hyvinvoinnista huolehtien. Tämä on kaikkien etu.

Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 28.2.2018