Maataloutta, elämää ja politiikkaa

Esikouluikäinen nuorempi poikani tuli ilouutisen kera koulusta kotiin: ”Mää oon sitte maatilan talon isäntä!”. Tarkemman selostuksen myötä selvisi, että kyseessä oli majatalon isännän rooli kyläkoulumme perinteisessä joulukuvaelmassa. Isäntä kumminkin. Naapurin peltojen laidassa kasvaneen haaveammatti tuntuu olevan selvä. Arvostan tilallisten työtä, aivan kuten lapsenikin.
Kertomus vihreistä maataloutta ja maaseutua kautta linjan karsastavana porukkana on pahasti pielessä, pääosin tarinoitsijoiden omaa asennepitoista tuotantoa. Monet päätavoitteemme ovat yhteneväiset koko parlamentaarisen puoluekentän ja kansalaisten kesken. Mekin tahdomme kotimaista lähienergiaa ja lähiruokaa, joista hyötyvät suuresti paitsi maapallo ja kaikki kansalaiset, erityisesti suomalainen maaseutu ja maataloustuottajat!

Maaseutu- ja erävihreät ry, yksi aktiivisimpia ja suurimpia vihreiden valtakunnallisia järjestöjä, esitti viime viikolla maatalouspolitiikan uudistamista ja tukijärjestelmän perusteellista remontointia. Maaseudun tulevaisuudenkin uutisoima kannanotto sai sosiaalisessa mediassa kirjavia kommentteja sisältäneen vastaanoton. Ihmetellä sopii heitä, joiden mukaan maaseutu- ja erävihreiden tavoitteena tässä olisi vain haavekuvilla maalailu. Kun maatalouden harjoittamisen edellytyksiä ja tilanpidon nykyehtoja tarkastelee, ei uudistusmielialasta taida olla kenellekään haittaa.

Kannanotossa tukiperusteita esitettiin rukattavan hehtaaripainotteisuudesta palkitsemaan itse tuotantoa, sen laatua sekä muita maatalouden tuottamia hyötyjä, ekosysteemipalveluja. Näihin kuuluvat mm. elintarvikkeiksi, rehuksi, rakennusmateriaaliksi, energiaksi tai muuhun käyttöön tuotettu peltojen kasvimassa. Luonnon monimuotoisuus, kasvien yhteyttäminen ja ravinteiden kierto ovat myöskin esimerkkejä maatalouden sisältämistä ja tuottamista ekosysteemipalveluista.
Ekosysteemipalveluja ovat myös ilman ja veden puhdistuminen, eroosion estäminen ja kasvihuonekaasujen sitominen. Lisäksi maatalous tuottaa kulttuurista hyvää, kuten maisemat ja virkistyskäyttöympäristöt. Ekosysteemipalvelut ovat osa maataloutta jo nyt, tuotekehittelyä voi jatkaa rajattomasti. Kaikki edellä mainitut asiat ovat välttämättömiä meistä jokaiselle, kysyntää siis on. Näitä ”palveluja” maatalous tuottaa kaiken aikaa mittavia määriä, mutta niistä ei tuottaja päätienestiään saa. Tätä halutaan muuttaa.

Poliittiset paineet muuttaa Euroopan yhteistä maatalouspolitiikka ovat kovat. Uuden politiikan kehittäminen edellyttää rohkeaa mieltä ja turhien vastakkainasettelujen unohtamista. Maaseutu- ja erävihreät puhuvat tuottajien ja kuluttajien yhdessä suunnitteleman ruokajärjestelmän kehittämisen ja kotimaisen ruokakansalaisuuden puolesta. Laajaa kannatusta yhteisille tavoitteille soisi kaikin puolin!

Vihreät ajavat myös kaikille työikäisille kohtuullisen toimeentulon turvaavaa perustuloa. Tämä koskee olennaisesti kaikkia maaseudun yrityksiä, ja on myös merkittävä tukipolitiikan muutokseen tarvittava osa. Perustulo parantaisi mm. kausiluontoisia palveluja tarjoavien maaseutuyrittäjien asemaa ja auttaisi uutta liiketoimintaa käynnistäviä ja työllistäviä innovaatioita kehittäviä maaseudun ihmisiä.

Isäntämiehen hommista haaveilevalle mallia voinee antaa vaikkapa eräs varsin elinvoimaisen lihakarjatilan pitäjä, joka kertoo oivaltaneensa aikapäiviä sitten, ettei nykyisen maatalouspolitiikan ehdoilla pitkälle pötkitä. Laatua, kohtuutta ja korkeita omavaraisuusasteita. Jossain näiden liepeillä saattaa liikuskella kotimaisen maatalouden tuleva elämä.

Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 30.11.2016.