Minun Suomeni

Lapsuuteni ajan Suomessa 1970- ja 80-luvuilla kaikilla lapsilla haluttiin olevan tasavertaiset mahdollisuudet kouluttautumiseen ja hyvän elämän rakentamiseen. Suomi oli kokenut vertaistaan vailla olevan elintasoharppauksen vain muutamassa vuosikymmenessä. Se oli hyvinvoinnin eteen uurastaneiden edeltäjiemme työn saavutus.

Tee toisille, kuten toivot itsellesi tehtävän, on rakkauden kaksoiskäskyyn pohjaava teesi, jota voi pitää suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen ja ylläpitämisen keskeisenä perustana.

Oma isoäitini muistutti eläessään meitä jälkipolvia, olevansa tsaarin ajan lapsi. Hän oli syntynyt vuonna 1914. Suomessa on yhä muutamia satoja korkeassa iässä olevia tsaarin ajan lapsia, jotka ovat ehtineet nähdä ja kokea Suomen itsenäistymisen ohella monta mullistavaa hetkeä yhteiskunnassamme. He myös kantoivat päävastuun itsenäisyytemme säilymisestä silloin, kun se oli vakavasti uhattuna.

Jatkosota päättyi 72 vuotta sitten. Silloin Suomessa oli kovin erilaista kuin on tänään, tämän päivän lapsilla ja aikuisilla. Vaikeuksissa suomalaiset yhdistivät voimansa, saivat pitää oman maansa ja tekivät siitä hyvin menestyvän. Kukin koitti tehdä parhaansa ja auttaa toinen toistaan.
Siinä on sanomaa meille nykyajan ihmisille. Samaa sinnikkyyttä, rohkeutta, epäitsekkyyttä, huolenpitoa toisista, auttamista ja yhteisen hyvän edistämistä tarvitaan joka päivä edelleen.

Suomen juhlavuoden teemaa on kuvattu yhdellä sanalla: yhdessä. Yhdessä pystymme tekemään arjesta turvallisemman ja tulevaisuudesta valoisamman huolehtien toisistamme ja varmistaen, ettei kukaan jää hädässä ilman apua. Yhdessä meidän tulee suunnata myös seuraavalle vuosisadalle.

Me sisukkaat ja usein vaatimattomat, mutta myös tulevaisuuteen toiveikkaasti ja avoimesti suhtautuvat suomalaiset saamme muistaa, että maamme on vapaa ja hyvinvointiyhteiskuntamme puolustamisen arvoinen tänä päivänä.

Minun Suomeni on pysyvä ja muuttuva yhtä aikaa. Toivon Suomen pysyvän sydämissämme sellaisena, että muistaisimme, mistä lähtökohdista maamme on rakennettu, mistä kaikki hyvä on valmistettu meille ja lapsillemme, mitä uhrauksia se on vaatinut. Jokaisen on ollut ajateltava yhteistä hyvää, ei vain omaansa. Meillä on valtava vastuu sen työn jatkajina.

Kolumni on julkaistu Kalajokiseudussa 19.10.2017.