Mitä Lukelle tapahtuu?

Toimipisteitä kiinni, tutkimus- ja tukihenkilöstöä pihalle sekä toimintojen keskittämistä yliopistokampusten yhteyteen.

Luonnonvarakeskuksen omassa tiedotteessa todetaan: ”Vahvistuva yliopisto- ja korkeakouluyhteistyö kampuksilla on suunta, johon valtion tutkimusorganisaatioita ohjataan tutkimuslaitosuudistuksen myötä. Yliopistokampusyhteistyössä on tutkimusyhteistyön sekä tutkimusympäristö- ja tutkimusinfrastruktuuriyhteistyön lisäksi runsaasti mahdollisuuksia yhteistyöhön myös tutkimusta tukevissa palveluissa.”

Tämä tarkoittaa sitä, että tutkijat ja tutkimus siirtyvät maakunnista ja maaseudulta yliopistokampuksille. Luonnonvaroihin – metsiin, vesiin, maatalouteen ja riistaan – liittyvää tutkimusta tehdään entistä enemmän suurten kaupunkien keskustoissa, nykyistä pienemmällä porukalla.

Eihän tässä ole mitään järkeä. Hallitus kaavailee saavansa Suomen nousuun biotaloudella – ja toisella kädellä leikkaa sen tutkimuksesta, kuten kaikesta muustakin tutkimuksesta. Tulevaisuuden maailmassa meidän tulee osata tuottaa ruokaamme entistä kestävämmin. Aikamme keskeisimpiä ongelmia ovat ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen, maailmanlaajuinen väestönkasvu, ympäristömme kemikalisoituminen – tutkimukseen tulee panostaa, jotta meillä on tulevaisuudessakin hyvää ruokaa ja elinkelpoinen maapallo.

Samaan aikaan kun tutkimuksen kokonaisvolyymiä pienennetään, sitä myös siirretään suuriin kaupunkeihin. Kehittyykö tutkijoiden aito ammattitaito paremmin yliopistokampuksen tutkimuskammiossa kuin tutkimuskohteen parissa metsässä tai maatilalla? Syntyvätkö paljon kaivatut innovaatiot tehokkaammin kenttähenkilökunnan raportteja lukiessa kuin itse pellolla/maastossa saapastellessa?

Silja Keränen
Maaseutu- ja erävihreiden puheenjohtaja
Kajaani

Hanna Halmeenpää
kansanedustaja (vihr.)
Kalajoki

Johanna Karimäki
kansanedustaja (vihr.)
Espoo

Mielipidekirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 24.2.2017.