Perhe on paras

Perhepolitiikan uudistamisen ajankohdasta keskustellaan. Vihreät toivovat uudistusten etenevän jouhevasti tällä vaalikaudella. On tarpeen kannustaa ihmisiä työ- ja perhe-elämän sujuvaan yhdistämiseen. Uusia suomalaisia on kuluvana vuonna syntynyt vähemmän kuin koskaan aikaisemmin Suomen itsenäisyyden aikana. Nyt tarvitaan tulevaisuuden uskoa! Kun on juuri omakin tuore ”perhepaketti” sylissä, tuppaa olemaan lähituntumaa aiheeseen.

Vihreiden esittämässä, kustannuksiltaan kohtuuden ja taloustilanteen rajoihin mahtuvassa 5+5+5 mallissa vanhemmat voisivat jakaa pikkulapsiajan kotihoidon jaksot parhaaksi katsomallaan tavalla siten, että kumpikin vanhemmista voisi hoitaa pientä lasta vähintään viisi kuukautta. Jompikumpi vanhempi voisi olla lapsen hoitajana yhteensä kymmenen kuukautta, joko yhtäjaksoisesti, lyhyemmissä jaksoissa tai osa-aikaisesti. Vihreiden mallissa lapsen kotona hoitamiseen olisi käytettävissä vauva-ajan jälkeen vielä 6 kk hoitoraha-aikaa koko- tai osa-aikaisena, siihen saakka kunnes lapsi täyttää 7 vuotta.

Kukin puolue on tuonut tai tuomassa omat esityksensä pöytään, niistä voidaan tehdä hyvä ratkaisu yhdessä, kunhan tavoitellaan tasa-arvoa ja pitkään kaivattua joustoa työelämän ja pikkulapsiajan yhdistämisen haasteissa eläviin perheisiin. On myös tärkeää, että samat oikeudet ovat kaikkien perheiden lapsilla ja vanhemmilla. Pääasia on, että lapsella on rakastava vanhempi tai vanhemmat, joita tuetaan vaativassa kasvatustyössä ja -vastuussa.

Perhe-etuuksista keskusteltaessa esiintyy ajoittain kritiikkiä, jonka mukaan perheiden pitää saada itse päättää perhevapaista. Perheet eivät kyllä ole itse päättäneet nykyisestäkään äitiys- ja vanhempainvapaajärjestelmästä, poliitikot senkin päättivät. Perheiden valinnanvapaus on näissä asioissa aina päättäjien laatiman mallin sisällä ja tietysti siinä, ketä valitsevat asioistaan päättämään. Se on edustuksellisen demokratian toimintaperiaate.

Vanhemmuus ei ole mikään helppo nakki. Monen vanhemman kokemus on, että lapsi kasvattaakin vanhempaansa, eikä vain toisinpäin. Aikuisuuteen, vastuuseen ja lapsen kanssa elämiseen vaadittavaan malttiin kasvaminen on oma koulunsa. Ikinä ei tule valmista. Esimerkkinä pitää jaksaa olla joka päivä ihan hyvä tai ainakin suurin piirtein kelvollinen.

Jos vanhemmuus ei kuitenkaan syystä tai toisesta suju lapsen edun mukaisesti, on lapsen paras kasvaa oman perheen ulkopuolella. Näiden tilanteiden välttämäiseksi tärkeintä, sekä inhimillisesti että taloudellisesti on satsata perheiden ongelmia ennaltaehkäiseviin toimiin ja rakenteisiin. Yhteiskunnassa lapsista tunnetaan virallista yhteisvastuuta. Valtio tai kunta ei kuitenkaan voi taata tukiverkkoa jokaiseen arjen tilanteeseen. Siksi perheiden elämään osallistuvat ja huoltovastuuta lapsista jakavat sukulaiset, ystävät, naapurit ja tutut ovat elintärkeitä!

Tänä vuonna Suomi pyysi virallisesti anteeksi sitä vakavaa lasten kaltoinkohtelua, jota menneinä vuosikymmeninä on lastenkodeissa tapahtunut. Toivon todella, että nuo tapahtumat ovat iäksi ohi. Ammattikasvattajien tai sijaisvanhempien vastuulle uskotut, poikkeuksetta vaikeista oloista tulevien lasten ja nuorten perusturvallisuus on koulu- ja sijaiskodeissa pystyttävä takaamaan. Samoin on taattava kasvattajien turvallisuus.

Jos lapset saisivat valita, luulenpa että jokainen valitsisi omat vanhempansa ja perheelleen sellaiset olosuhteet, joissa kaikki voisivat yhdessä elää. Perhe on paras, se on yhteiskuntamme peruspilari. Meistä jokaisen velvollisuus on tukea hyvää perhe-elämää ja sitä mahdollistavaa politiikkaa, kaikilla tahoilla!

Kolumni on julkaistu Keskipohjanmaassa 31.12.2016