Perhepolitiikkaa?

Aina ei järki voita. Näin mielestäni kävi hallituksen esittäessä uutta alkoholilakia, joka toisi entistä vahvemmat oluet ja nuorison suosimat limuviinat ruokakauppoihin. Uusi laki parantaisi alkoholin saatavuutta. Onko siinä siis puutteita? En ole sellaista havainnut.

Kaikki asiantuntijat suhtautuvat ankaran kriittisesti alkoholilain uudistusesitykseen. Todistusaineistoa ja tutkimustietoa sen terveydellisistä, inhimillisistä ja kansantaloudellisista haittavaikutuksista on runsaasti. Olisi suotavaa, että maan hallitus tässä ja muissakin asioissa ottaisi asiantuntijoiden lausunnot huomioon.

Alkoholin saatavuuden lisääminen näyttää hallituksessa kuitenkin olevan kynnyskysymys. Nuorten ja perheiden, kansanterveyden ja -talouden vuoksi on toivottava, että järki voittaa syksyllä eduskunnassa.

Oliko perheiden hyvinvointi etusijalla silloinkaan, kun hallitus päätti tehdä Suomesta turvapaikan saaneiden perheenyhdistämisistä miltein mahdotonta? Miehet saavat tulla, vaimot ja lapset jääkööt sotien, vainojen ja muiden tragedioiden jalkoihin, tuntuvat ministerimme ajattelevan. Kun otetaan huomioon maamme alati pienevä syntyvyys ja kasvava epäsuhta huoltosuhteessa, on vaikea ymmärtää, miksi perheitä ei haluta mukaan tähän yhteiskuntaan. Kotoutumispolitiikka on osin retuperällä. Ei ihme, että monia suututtaa.

Entäpä poliitikon perhe, miten se kestää yhteisten asioiden hoitamisen temmellyskenttää? Siinä ollaankin asian keskiössä. On vaikeaa olla uskottava perheiden puolustaja, ellei pidä omaa perhe-elämäänsä rootelissa. Kieli keskellä suuta saa moni kansanedustaja tasapainoilla, ehtiäkseen olla kulloinkin siellä, missä eniten tarvitaan. On tärkeä taito osata sanoa myös ei.

Olen erittäin onnekas. Minulla on perhekeskeistä kotielämää rakastava puoliso ja lapsillani harvinaislaatuisen upeat isovanhemmat, jotka ovat elämässämme tiiviisti läsnä. Niin politiikassa kuin perheessä voi vain pyrkiä tekemään parhaansa. Onneksi kummassakaan ei tarvitse olla yksin.

Kolumni on julkaistu Kalajokiseudussa 29.6.2017.