Pitkospuut pinoon, nuotiolaavut läjään – Mitä nyt Metsähallitus?

Luonnossa liikkujille on kevään aikana kantautunut ikäviä uutisia Metsähallituksen aikomuksesta luopua useiden virkistyskäyttöalueiden perusinfran, kuten nuotiopaikkojen, portaiden ja pitkospuureittien ylläpidosta ympäri Suomen, pikaisella aikataululla. Suunnitelmana ja tavoitteena kerrotaan olleen jo vuonna 2015 se, että Metsähallituksen Luontopalvelujen hoidosta poistuisi peräti viidennes eli noin 20 prosenttia taukopaikoista. Kansalaisille, matkailuyrityksille ja kunnille on kuitenkin tullut yllätyksenä, että käytöstä poistoja ollaan tekemässä muutaman kuukauden varoajalla esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla ja Koillismaalla.

Viime kesänä Metsähallitus purki paikallisten hämmästykseksi lyhyellä varoitusajalla Lapin merkittävimpiin käyntikohteisiin kuuluvan Saana-tunturin rinteeseen 2000-luvun alussa rakennetut portaat. Saanalla käy vuosittain noin 20 000 retkeilijää. Runsas käyttö ja pohjoisen olosuhteet kuluttavat puiset rakenteet uusimiskuntoon 10–15 vuodessa. Uusia portaita ja tunturin alarinteen polun kestävöintiä on lupailtu. Rahoitusta urakkaan on ilmeisesti ollut hankala löytää Metsähallituksen budjetista.

Luontopalvelut huolehtii tällä hetkellä kaikkiaan noin 10 000 erilaisesta retkeilyreittien rakenteesta, reittejä on yhteensä yli 12 700 kilometriä. Uusia kansallispuistojakin on perustettu, uusimpana Suomussalmen upea Hossa. Valtion budjetista Luontopalveluille osoitettu määräraha on kuitenkin pysynyt pitkään samana, vaikka kävijämäärät sekä reittien ja taukopaikkojen määrä on kasvanut. Ylläpidosta on kertynyt korjausvelkaa, nyt ollaan jo pahasti alibudjetoinnin puolella.

Metsähallituksen julkishallinnollista puolta hoitava Luontopalvelut ja Metsätalous Oy toimivat 2016 voimaan astuneen uuden Metsähallituslain myötä rinnakkain samassa konsernissa, valtion rahoittaman budjetin puitteissa. Runsaasti kritiikkiä osakseen saaneen lakiuudistuksen yhteydessä Metsähallituksen retkeilyalueet ja Ylä-Lapin virkistysmetsät siirrettiin pois Luontopalvelujen taseesta, perusteluiltaan eduskuntakäsittelyssä hieman hämäräksi jääneeseen uuteen niin sanottuun kolmanteen taseeseen, lähemmäs Metsätalous Oy:tä.

Viime aikoina Suomen hallitus on pyrkinyt lähinnä lisäämään valtion maiden metsätaloudellista tulostavoitetta samalla, kun käytöstä poistetaan Metsähallituksen retkeily- ja virkistysalueiden perusinfraa. Myös hakkuista arvokkailla luontokohteilla, kuten Oulujärven retkeilyaluesaarilla ja Inarijärven seudun vanhoissa metsissä on viime vuosina uutisoitu.

Toimintatapa ei vaikuta Metsähallituksen julkilausuttujen arvojen mukaiselta. Onko Luontopalvelujen retkeilyrakenteiden karsimisen oheissuunnitelmana se, että nykyisin virkistyskäytössä olevia alueita valmistellaan asteittain tehokkaampaan metsätalouskäyttöön, virkistyskäyttöarvojen kustannuksella?

Retkeilyrakenteiden ja reittien poisto heikentäisi alueen asukkaiden ja matkailijoiden mahdollisuuksia liikkua luonnossa, samalla heikkenevät matkailu- ja luontopalveluyritysten toimintaedellytykset. Kokonaisvaikutus kansantalouteen lienee kielteinen, onhan yksin luonnossa liikkumisesta saatavien terveyshyötyjen rahallinen arvo tutkimusten mukaan merkittävä.

Metsähallitus operoi suurta siivua kansallisomaisuudestamme, kaikkiaan kolmasosaa maamme pinta-alasta. Metsien kestävä talouskäyttö ja meille jokaiselle luonnon tarjoamat virkistyskäyttömahdollisuudet ovat Metsähallituksen perustehtäviä. Luontopalvelujen budjettirahoitus on syytä päivittää sen tehtävien tasalle.

Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 25.4.2018.