Puhdas pohjoinen napaseutu

Suomi on juuri aloittanut kaksivuotiskauden Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana. Arktisten valtioiden (Suomi, Islanti, Venäjä, Norja, Tanska, Ruotsi, Kanada, Yhdysvallat) yhteistyöfoorumin johdossa meillä on mahdollisuus vahvistaa Suomen maakuvaa ja tehdä arktista osaamistamme tunnetuksi. Muitakin tärkeitä tavoitteita Suomen kannattaa Arktisessa neuvostossa nyt tavoitella.

Pohjoisen napaseudun kohtalon kysymykset liittyvät ilmastonmuutoksen torjumiseen, arktisen luonnon suojeluun sekä alueen luonnonvarojen taloudelliseen hyödyntämiseen. Näiden välille tarvitaan tasapainon tila. Kiihtyvä pohjoisen Jäämeren sulaminen on lisännyt kiinnostusta Arktista kohtaan. Uusien energiavarojen, kalastusalueiden ja liikenneväylien hyödyntämiseen sisältyy kuitenkin valtavia riskejä alueen ainutlaatuiselle ja herkästi haavoittuvalle luonnolle.

Tarvitaan yhteiset pelisäännöt, joissa ilmastonmuutoksen torjunta ja arktisen luonnon varjelu tulee olla lähtökohta. Arktis tulee myös pyrkiä pitämään geopoliittisten jännitteiden ulkopuolella. Suomen tulee toimia yhteistyötä ja yhdessä asetettuja sopimuksia lujittaen, arktisen luonnon suojelua ja alkuperäiskansojen osallisuutta vahvistaen.

Pariisin ilmastosopimuksen vaatimus lämpenemisen pysäyttämisestä selvästi alle kahden asteen tarkoittaa sitä, että 80 % tunnetuista fossiilisista varannoista tulee jättää koskemattomiksi. Jäämeren alaisten öljyvarojen käyttöönottaminen ei ole järkevää. Arktisen öljy- ja kaasureservin hyödyntäminen on kallista ja vaikeaa, ne pitää jättää rauhaan. Suomen oma Arktisen alueen liiketoimintastrategia ei myöskään voi rakentua sille, että napaseudulla avattaisiin massiivisia uusia öljy- ja kaasukenttiä.

Arktinen luonto on äärimmäisistä olosuhteista johtuen hyvin häiriöherkkää. Jäämeri on yksi maailman vähiten suojelluista meristä, sen vähät suojelualueet ovat pieniä ja hajallaan toisistaan. Suomen on ajettava vahvan suojelualueverkoston perustamista Jäämeren kansainväliselle merialueelle, jossa teollinen kalastus, öljynetsintä ja muu ympäristöön voimakkaasti vaikuttava toiminta olisi kiellettyä. Erityisen haitallinen kalastusmuoto on pohjatroolaus, joka ruoppaa merenpohjaa ja näin tuhoaa arktisia syvänmeren koralleja.

Ilmaston lämpenemisen ja Jäämeren sulamisen myötä kasvussa on kiinnostus myös Koillisväylään merireittinä, jota pitkin matka Aasiasta Euroopan markkinoille lyhenisi huimasti. Olosuhteet Jäämerellä ovat kuitenkin erittäin vaativat ja merenkulku kallista. Suurten riskien vuoksi turvallisuusmääräysten on oltava erittäin tiukat, vahinkojen välttämiseksi pitää vaatia parhaita toimintatapoja. Tämän vuoksi Koillisväylä on turvallisinta pitää auki vain kesäisin, jolloin ympäristökatastrofien kuten öljyvuotojen riskit ovat pienimmät. Arktisen rahtiliikenteestä yli neljännes käyttää polttoaineena raskasta polttoöljyä. Etelämantereella se on ollut kiellettyä vuodesta 2011. Vastaavan kiellon tulisi koskea myös pohjoista napaseutua.

Arktisen taloudelliselle hyödyntämiselle tarvitaan yhdessä laaditut, luontoa ja ilmastoa kunnioittavat rajat. Tarvitaan myös lisää tutkimustietoa alueen erityispiirteistä, kuten kylmäsuojauksesta, ympäristöriskeistä ja matkailun mahdollisuuksista. Uusiutuvien energialähteiden kestävä käyttö ja puhtaat teknologiat tuovat vaurautta myös Arktiksella. Meillä on vain yksi pohjoinen napaseutu. Suomen kunnia-asiana tulee Arktisen neuvoston puheenjohtajakaudella olla sen puhtaana säilymisen turvaaminen.

Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 17.5.2017.