Puusta pitkään

Pääministeri Juha Sipilän mukaan Suomen tulee asettaa puurakentaminen etusijalle julkisissa rakennushankkeissa. Erinomainen tavoite, joka saa heti täyden kannatuksen ainakin vihreiltä! Kotimainen puu on paitsi ekologinen, kestävä ja terveellinen rakennusmateriaali, pitkäikäisiin tuotteisiin käytettynä myös hyvä hiilivarasto kuten metsäkin.

Ilmastotutkijat, ympäristöjärjestöt ja vihreät ovat kritisoineet metsien käytön hurjia kasvutavoitteita juuri siksi, että useissa uusissa hankkeissa tähdätään lähinnä lyhyen kierron tuotteisiin, kuten selluun, sen johdannaisiin ja polttoaineisiin. Niitäkin tarvitaan, ei sitä kukaan kiellä. Kasvun on kuitenkin oltava kestävää.

Suomen metsien kestävään käyttöön kannattaa todella satsata. Puuta Suomessa ja maailmalla tarvitaan, metsää pitää voida jatkossakin hyödyntää. Investoinnit pysyvät houkuttelevina sijoituskohteina, kun kestävyyden kriteerit ovat kunnossa. Siksi niitä on uskallettava arvioida ja tarvittaessa myös viilata oikeaan suuntaan. Puukuutioiden ja metsien käytön teknis-taloudellisen kestävyyden ohella tulee huomioida myös ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys.

Samaan aikaan, kun puut on vuosikymmenien aikana metsänhoidollisin toimenpitein saatu ennätyskasvuun, ovat suomalaiset metsäluontotyypit ja –lajisto olleet selkeän uhanalaistumisen ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemiskehityksen kohteena. Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden uusimman (2018) arvioinnin mukaan Suomen metsäluontotyypeistä 76 % ja suoluontotyypeistä lähes 60 % on uhanalaisia. Metsissämme elää yli 800 uhanalaista lajia.

Merkittävimmiksi kaikkien luontotyyppien uhanalaistumisen syiksi arvioitiin metsien uudistamis- ja hoitotoimet, ojitus, pellonraivaus, rakentaminen sekä vesien rehevöityminen. Muutokset kuloalueiden ja muiden luontaisen sukkession alkuvaiheiden, lahopuun ja vanhojen metsien määrässä sekä metsien puulajisuhteissa ovat muutaman vuosikymmenen kuluessa olleet voimakkaita.

Metsiä meillä osataan kyllä hoitaa niin, että puut kasvavat hyvin ja korjuu on tehokasta. Tutkimusten mukaan valtaosa suomalaisista kuitenkin näkee esimerkiksi laajat avohakkuut kielteisessä valossa, erityisesti maiseman ja virkistyskäyttöarvojen vuoksi.

Metsätaloudessa on aika etsiä ja edelleen kehittää soveltuvia menetelmiä sekä metsälajiston ja -luontotyyppien köyhtymisen pysäyttämiseen, virkistysarvojen säilymiseen, että hiilensidonnan ja varastoinnin kasvattamiseen. Tarvitaan malttia ja myös uutta tutkimustietoa metsien käytön eri menetelmistä ja vaikutuksista.

Jos voisimme palata 200-300 vuotta ajassa taaksepäin, aloittaa teollistumisen ja elintason nousun alusta uudelleen, olisi ilmastonmuutoksen ja luonnon köyhtymisen välttäminen tähänastisten kokemusten perusteella luultavasti helpompaa. Jättäisimme fossiiliset kaivannaiset maan poveen ja käyttäisimme lähinnä vain uusiutuvaa energiaa ja raaka-aineita.

Maapallon tilaa ei kuitenkaan voi nollata. Hiiltä on ilmakehässä ihmisen toiminnan vuoksi aivan liikaa ja lämpötilaennätykset hälyttäviä. Lajien ja luontotyyppien nopea uhanalaistuminen viittaa maailmanhistorian kuudenteen sukupuuttoaaltoon, myös Suomessa. Siksi päästöt on saatava alas, hiilinielut ja -varastot ylös ja ihmisen toimintatavat luonnon sietorajoihin. Tästä on metsien käytön tulevaisuudessakin kyse.

Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 6.2.2019.