Rikkakasvitorjunnan riskit puntariin

Viherpeukaloiden kukoistuskausi puutarhoissaan lähenee hyvää vauhtia. Yleisten viheralueiden hoitajat virittelevät pian paitsi ruohonleikkureitaan, tarkistavat myös rikkakasvien torjunta-aineiden varastot.

Ajankohtaan osuen YLE uutisoi 13.4. Euroopan parlamentin haluavan tiukempia rajoituksia sille, missä ja miten kasvimyrkkyjen sisältämää glyfosaattia voidaan käyttää. EU-komissio on ehdottanut, että glyfosaatin käyttölupaa jatkettaisiin 15 vuodella, parlamentti puolestaan vaatii lupa-ajan rajoittamista seitsemään vuoteen. Kaiken taustalla on epäily glyfosaatin yhteydestä syöpäsairauksiin.

Glyfosaattia on käytetty torjunta-aineena vuodesta 1974. Se on maailman yleisin rikkakasvien torjunta-aine. Suomessa sitä myytiin vuonna 2013 lähes 550 tonnia niin kotitalouksille kuin maataloudelle. Glyfosaattia on esimerkiksi suositussa Roundup-kasvimyrkyssä.

Tutkimustulokset ovat jo pitkään nostaneet esiin glyfosaatin mahdolliset vakavat haittavaikutukset terveyteen ja ympäristöön. Viimeisimpänä Maailman terveysjärjestön WHO:n alainen Kansainvälinen syöväntutkimuslaitos IARC julkaisi elokuussa 2015 raportin, jossa se esittää kattavan tieteellisen tutkimuksensa pohjalta glyfosaatin luokittelemista todennäköisesti ihmiselle syöpävaaralliseksi aineeksi.

Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on lausunut vastoin IARC:n tutkimustuloksia, ettei glyfosaatti luultavasti ole syöpävaarallinen, mutta ehdottaa, että glyfosaatin jäämiä elintarvikkeissa tulisi kontrolloida entistä tarkemmin.

Syövän lisäksi glyfosaatin on epäilty aiheuttavan muun muassa sikiöiden epämuodostumia, munuaisvaurioita ja gluteeniyliherkkyyttä. Earth Open Source -järjestö julkaisi vuonna 2011 raportin, jonka mukaan glyfosaatin on todettu eläinkokeissa aiheuttaneen synnynnäisiä epämuodostumia. Teollisuus on tiennyt tämän 1980 luvulta asti, mutta asia on salattu.

Suomessa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus selvitti glyfosaatin ympäristövaikutuksia vuosina 2011¬¬-2014 tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin aineen kulkeutumista savimaalla. Tutkijat havaitsivat, että yhdiste hajoaa oletettua hitaammin: puoliintumisaika on jopa 7-8 kuukautta. Hidas puoliintumisaika on ongelma maaperän eliöille ja bakteereille, joilla esiintyy juuri sitä entsyymiä, johon glyfosaatti kasveissa vaikuttaa.

Luonnonvarakeskuksen kasvinsuojelun professori Kari Saikkonen on tuonut mikrobivaikutukset esiin myös ihmisen terveyden kannalta. Glyfosaattijäämät elintarvikkeissa voivat vaikuttaa ihmisen suolistossa eläviin mikrobeihin. Uudet tutkimustulokset ovat osoittaneet glyfosaatin vaikuttavan haitallisesti myös mehiläisiin, joiden merkitys pölyttäjinä on ruokaturvan kannalta aivan keskeinen.

Unionin jäsenmaista Hollanti on jo kieltänyt aineen myynnin kotipuutarhureille, ja Ranskan ympäristöministeri on kehottanut rajoittamaan myyntiä kuluttajille. Myös Euroopan parlamentin mukaan glyfosaatin käyttö tulisi sallia vain ammattilaisille. Sen käyttö yleisissä puistoissa, puutarhoissa ja leikkikentillä tulisi kieltää. Lisäksi parlamentti on vastustanut glyfosaatille resistenttien soijalajikkeiden hyväksymistä EU-markkinoille ruoka- ja rehukäyttöön, perusteena nimenomaan glyfosaatin syöpävaarallisuus.

Kuulostaa siltä, että glyfosaatin myrkyllisyydestä on tehtävä vähintäänkin riippumaton arviointi, se on yhteinen intressi ja etu. EU:n pysyvä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitea äänestää komission ehdotuksesta toukokuussa. Suomen hallituksen on syytä alkaa piakkoin pohtia kansallista linjaamme glyfosaatin käyttöön.

Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 20.4.2016