Suomi Arktisen neuvoston johdossa

Suomi aloitti juuri Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana. Vuodet 2017-2019 arktisten valtioiden (Suomi, Islanti, Venäjä, Norja, Tanska, Ruotsi, Kanada, Yhdysvallat) yhteistyöfoorumi työskentelee Suomen johdolla. Samalla vahvistetaan Suomen maakuvaa ja tehdään arktista osaamista tunnetuksi. Mitä muuta Suomen tulisi Arktisessa neuvostossa nyt tavoitella?

Arktiksen eli pohjoisen napaseudun kohtalon kysymykset liittyvät tasapainoon ilmastonmuutoksen torjumisen, arktisen luonnon säilyttämisen ja taloudellisen hyödyntämisen välillä. Jäämeren sulaminen on lisännyt kiinnostusta Arktista ja sen luonnonvaroja kohtaan. Vielä käyttämättömien energiavarojen, kalastusalueiden ja liikenneväylien hyödyntämiseen sisältyy kuitenkin valtavia riskejä alueen ainutlaatuiselle ja herkästi haavoittuvalle luonnolle.

Arktiksen hyödyntämiselle onkin asetettava yhteiset reunaehdot. Ilmastonmuutoksen torjunta ja arktisen luonnon säilyminen tulee olla lähtökohta. Alue tulee myös pyrkiä pitämään geopoliittisten jännitteiden ulkopuolella. Suomen tulee käyttää puheenjohtajakautensa yhteistyön ja yhdessä asetettujen pelisääntöjen lujittamiseen, arktisen luonnon suojelemiseen ja alkuperäiskansojen osallisuuden vahvistamiseen.

Jäämeren alaisten öljyvarojen käyttöönottaminen ei ole järkevää. Pariisin ilmastosopimuksen vaatimus lämpenemisen pysäyttämisestä selvästi alle kahden asteen tarkoittaa sitä, että 80 % tunnetuista fossiilisista varannoista on jätettävä koskemattomiksi. Kallis ja vaikeasti hyödynnettävä arktinen öljy- ja kaasureservi pitää siis jättää rauhaan. Suomen oma Arktisen alueen liiketoimintastrategia ei myöskään voi rakentua sille, että napaseudulla avattaisiin massiivisia uusia öljy- ja kaasukenttiä.

Pohjoisen Jäämeren alue koostuu Pohjoisnapaa ympäröivästä kansainvälisestä merialueesta sekä rantavaltioiden aluevesistä ja talousalueesta. Arktinen luonto on äärimmäisistä olosuhteista johtuen hyvin häiriöherkkää. Jäämeri on yksi maailman vähiten suojelluista meristä, vähätkin suojelualueet ovat pieniä ja hajallaan toisistaan.

Suomen on ajettava vahvan suojelualueverkoston perustamista Jäämeren kansainväliselle merialueelle, jossa teollinen kalastus, öljynetsintä ja muu ympäristöön voimakkaasti vaikuttava toiminta olisi kiellettyä. Erityisen haitallista on kalojen pohjatroolaus, joka ruoppaa merenpohjaa ja tuhoaa syvänmeren koralleja.

Ilmaston lämpeneminen on herättänyt toiveet myös Koillisväylästä, jota pitkin matka Aasiasta Euroopan markkinoille lyhenisi huimasti. Olosuhteet Jäämerellä ovat kuitenkin vaativat ja merenkulku kallista. Suurten riskien vuoksi turvallisuusmääräysten on oltava erittäin tiukat, vahinkojen välttämiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen. Tämän vuoksi väylä tulee pitää auki vain kesäisin, jolloin ympäristökatastrofien kuten öljyvuotojen riskit ovat pienimmät. Arktisen rahtiliikenteestä yli neljännes käyttää polttoaineena raskasta polttoöljyä. Etelämantereella se on ollut kiellettyä vuodesta 2011. Vastaavan kiellon tulisi koskea myös Arktista.

Arktisen taloudelliselle hyödyntämiselle tarvitaan yhdessä laaditut, luontoa ja ilmastoa kunnioittavat rajat. Tarvitaan lisää myös tutkimustietoa alueen erityispiirteistä, kuten kylmäsuojauksesta, ympäristöriskeistä ja matkailun mahdollisuuksista. Uusiutuvien energialähteiden kestävä käyttö ja puhtaat teknologiat tuovat vaurautta myös arktisella alueella. Meillä on vain yksi pohjoinen napaseutu. Siitä on pidettävä hyvä huoli.

Kolumni on julkaistu Keskipohjanmaassa 14.5.

Vieritä ylös