Terrafamen tarina jatkuu

Kymmenisen vuotta sitten alkunsa saaneen Talvivaaran kaivoksen alkuvaiheet johtivat moniin valitettaviin virheisiin, vahinkoihin ja lopulta myös valtion verokirstulle. Suomalaiset ovat rahoittaneet konkurssiin päätyneen kaivosyhtiön seuraajan, valtio-omisteisen Terrafamen toimintaa jo lähes miljardilla eurolla. Nyt tarina jatkuu, viime perjantaina mukaan ilmoittautuneen ulkomaisen suuryhtiö Trafigura kanssa.

Noin tuhannen ihmisen työpaikka on ilman muuta iso asia, Kainuussa ja koko maassa. Talvivaaran, sittemmin Terrafamen kaivoksen työntekijät ovat kaikissa vaiheissa epäilemättä tehneet parastaan, annettujen aikataulujen, resurssien ja olosuhteiden raameissa. Vaikeudet vahvistavat, sanotaan.

Kuitenkin, kun Terrafamelle toivotaan nyt uutta alkua, uusien rahoittajien ja Suomen valtion varoin, on syytä tähdätä onnistumisiin tosissaan ja kieli keskellä suuta. Trafiguran taustalta löytyvät vanhat ympäristörikokset eivät ole Talvivaaran perintönä tulleen kriittisen maineen kannalta yhdentekeviä. Menestys vaatii virheetöntä ja luottamusta herättävää toimintaa. Entiset sotkut on myös siivottava.

Terrafame ilmoittaa tavoitteekseen tuottaa tänä vuonna yhteensä 80 000 tonnia nikkeliä, sinkkiä, kobolttia ja kuparia. Terrafamen hallituksen puheenjohtaja Lauri Ratia on kertonut yhtiön tavoitteeksi myös kaivosalueella sijaitsevan uraanilaitoksen käynnistämisen.

Uraani on jo nyt osa kaivoksen liiketoimintaa. Yhtiö ei kuulemma myy uraania, mutta asiakkaat voivat ottaa sitä talteen myytävän materiaalin seasta. Voihan asian näinkin ilmaista. Toisin sanoen, Suomessa on uraania kallioperästä irrottava valtio-omisteinen kaivos, jonka ympäristöluvassa uraania ei kuitenkaan ole mainittu.

Talvivaaran ja Terrafamen kaivostoiminnan kohtaama arvostelu liittyy uraanin ohella kaivosalueen pienet lähijärvet pilanneisiin sekä myös purkuputken päässä olevan Nuasjärven tilaan ja imagoon vaikuttaviin kaivosalueen sulfaatti- ja metallipitoisiin vesipäästöihin. Toisin kuin pääluottamusmies Jukka Vetola on arvellut, kritiikki ei kumpua tavoitteesta saada kainuulaisten työpaikat vaakalaudalle. Yhteensä 65 000 suomalaisen allekirjoittama kaivoksen sulkemista vaatinut adressi lienee asiallinen osoitus ympäristöriskien aiheuttamasta huolesta.

Talvivaaran ympäristövahinkojen tiimoilta on jätetty toistasataa korvausvaatimusta. Osa vahinkoa kärsineistä maanomistajista on jo lopen uupuneena nostanut kädet pystyyn.

Vahingonkorvausvaatimukset vaihtelevat muutamasta kymmenestätuhannesta satoihintuhansiin. Kokonaisuuteen nähden yhtiölle melko mitättömille, mutta kärsijöille merkittäville summille ei tunnu löytyvän maksajaa mistään osoitteesta. Kuka mahtaa maksaa puhdistustyöt? Kaikella on hintansa.

Kolumni on julkaistu sanomalehti Kalevassa 15.2.2017.