Tulevan vuosisadan ammattilaiset

Suomalaisen nuoren syrjäytymisen uhka on todellinen ja liian yleinen. Se koskee jopa 160 000 nuorta ja siten koko yhteiskuntaamme. Jotta satavuotias maamme voisi paremmin myös tulevaisuudessa, nuortemme koulutusta ja ammatin hankkimisen edellytyksiä ei saa heikentää. Ilman osaamista ei pärjää.

Hallituksen toteuttamat koulutusleikkaukset ovat historiallisen suuria, vaalikauden aikana reilut miljardi euroa. Leikkauksia on laajalti kritisoitu aivan liian rajuiksi. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla arvioi hallituksen talouspoliittista linjaa koskevassa tuoreessa muistiossaan koulutusleikkausten menevän liian pitkälle. Maan talouden kohentamiseksi juuri koulutukseen pitäisi panostaa enemmän. Tämä on useiden asiantuntijoiden ja merkittävien elinkeinoelämän vaikuttajien näkemys.

Pelkästään ammatilliseen koulutukseen on kohdistettu 190 miljoonan euron leikkaus, joka vaarantaa muun muassa juuri niiden nuorten tulevaisuuden, joille opintojen aloittamisessa ja loppuun saattamisessa on eniten haastetta entuudestaan. Moni yrittäjä on kritisoinut koulutuksen tason laskeneen jo nyt niin rankasti, ettei työelämään kaikilla aloilla saada osaavia ammattilaisia. Työnantajien on koulutettava heidät itse, jo suoritetun tutkinnon päälle.

Säästöt iskevät erityisesti maatalous- ja metsäalan sekä logistiikan ja maarakennusalan koulutukseen, jotka vaativat raskasta kalustoa. Pohjois-Suomessa muun muassa Taivalkosken metsäoppilaitosta ja Pudasjärven luonnonvara-alan yksikköä uhkaa lakkautus. Miten biotaloutta pyöritetään, ellei ammattilaisia kouluteta siellä, missä luonnonvara-ala työllistää eniten?

Myös aloituspaikkoja joudutaan leikkausten myötä luultavasti vähentämään. Esimerkiksi Suomen nuorisovaltaisimmassa maakunnassa Pohjois-Pohjanmaalla tällainen kehitys on katastrofaalista nuorten ja aluetalouksien kannalta. Yhä useampi pienten paikkakuntien 15-16 -vuotias joutuu hakeutumaan entistä kauemmas kouluun.

Säästöjen pakottamina useissa oppilaitoksissa on päätetty merkittävistä opetushenkilöstön irtisanomisista. Lähiopetusta joudutaan vähentämään entisestään, kaikkien opiskelijoiden tulisi kyetä hyvin itsenäiseen opiskeluun. Työpaikoilla tapahtuvien harjoittelujaksojen määrä puolestaan kasvaa. Harjoittelupaikkoja on kuitenkin vaikea löytää kaikille tarvitsijoille jo tällä hetkellä. Yritykset eivät halua opiskelijoita ohjaukseensa kiireaikoina, jolloin kokeneilla työntekijöillä ei ole aikaa harjoittelijoiden ohjaamiseen. Hiljaisina aikoina puolestaan nuorta väkeä ei haluta työpaikoille peukaloita pyörittelemään.

Valitettavasti kaikki ammattiin opiskelevat nuoremme eivät tule pärjäämään tällaisessa kyydissä. Omatoimiopiskelu sopii vain harvoille. He jotka ammattiin oppimisen teorian ja käytännön taitojen lähiopetusta eniten tarvitsevat, ovat heikoilla. Väliinputoamisen ja syrjäytymisen uhka on monille nuorille vakava, mikäli ammatti jää hankkimatta.

On Suomen etu, että panostamme koulutukseen ja että jokaisella nuorella on taustastaan riippumatta mahdollisuus opiskella niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Koulutus, ammatti ja työ ovat menestyksen ja hyvinvoinnin perusta. Koulutusjärjestelmiä pitää tietysti kehittää, mittavissa leikkauksissa ei kuitenkaan ole kyse uudistamisesta, vaan kurjistamisesta. Massiiviset koulutusleikkaukset eivät edistä yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvointia saati kestävää taloutta, vaarana on käydä aivan toisin.

Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 25.1.2017.