Vaalikauden päätös ja uudet valinnat

Kun neljä vuotta sitten tulin valituksi kansanedustajaksi, oivalsin nopeasti, että eduskunnassa asioita saavat parhaiten aikaan ne, jotka perehtyvät ajamiinsa asioihin perusteellisesti ja puolustavat rehdisti omia arvojaan, mutta tekevät politiikkaa yhdessä ja yhteistyössä, myös yli puoluerajojen. Yksin kukaan ei muuta maailmaa, eikä tavoitteena kannata pitää sulkakokoelmaa omassa hatussaan. Tavoittelemisen arvoisia ovat hyvät lopputulokset ja siedettävät kompromissit.

Oppositiossa työ on toki sisältänyt enemmän torjuntavoittoja ja tappioita, kuin suuria saavutuksia. Jotain hyvää ja oikeaakin on aikaan saatu. Työ on ollut valtavan motivoivaa ja mielenkiintoista. Olen tuntenut olevani oikealla areenalla ja saanut tehdä politiikkaa monien upeiden ihmisten kanssa, kaikkien tietolähteiden äärellä.

Joidenkin kanssa olen vahvasti eri mieltä siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaamme tulee viedä, ja välillä asioista on syntynyt kiivastakin keskustelua. Valtava osa eduskuntatyöstä tehdään kuitenkin hyvässä hengessä, eripura asioista ei estä asiallista sopua istuntosalin ulkopuolella. Hyvän poliitikon ominaisuuksiin kuuluu taito erottaa asiat niistä päättävistä persoonista.

Viiden ja puolensadan täysistunnon, lähes neljänsadan puheenvuoron, melkein kahden ja puolensadan maa- ja metsätalousvaliokunnan kokouksen ja noin kuudenkymmenen suuren valiokunnan session jälki pysynee selkärangassa ja istumalihaksissa vielä hetken aikaa, pääoma sisältöjen suhteen toivottavasti pidempäänkin.

Aika on kulunut kuin siivillä, arkistoista aiheet selviävät. Kirjallisia kysymyksiä epäkohtien ja muiden tärkeiden asioiden esiin nostamiseksi ja ministereiden vastattavaksi ehdin kirjoittaa yksin ja yhdessä muiden edustajien kanssa nelisenkymmentä kappaletta. Talousarvio- ja toimenpidealoitteita tuli tehtyä itse sekä oman ryhmän ja muiden kollegojen kanssa pitkästi toistakymmentä.

Laadin myös kaksi lakialoitetta ja allekirjoitin yli sata yhteisesti toisten kanssa. Kauteen mahtui neljätoista välikysymystä, joilla mitattiin luottamusta maan hallitukseen. Kolumnikirjoituksia useampaan lehteen olen kansanedustajana rustannut tämä teksti mukaan lukien 140. Kilometrejä en ole edes laskenut.
Tekemistä on kaiken aikaa riittänyt enemmänkin kuin kohtuudella ja välillä sen rajoja koetellen olisi viikkoihin ja vuorokausiin mahtunut. Politiikassa tarvitaan paitsi rohkeutta ja pitkää pinnaa, myös intohimoa ja kestävyyttä.

Sunnuntain eduskuntavaaleissa olen kehottanut jokaista, joka vähänkään epäröi käyttämään äänioikeuttaan. Äänestämättä jättämisestä hyötyvät synkät voimat – korkeasta äänestysprosentista ne puolueet ja kansanliikkeet, jotka puolustavat ihmisten ja ympäristön hyvinvointia, kestävää tulevaisuutta ja oikeusvaltion arvopohjaa.

Olen valtavan otettu ja kiitollinen lukuisilta ihmisiltä kotiseudulla ja kauempanakin saamastani tuesta ja kannustuksesta. Ette arvaa, kuinka suuri merkitys sillä on ollut.

Kolumni on julkaistu Kalajokiseutu -lehdessä 11.4.2019