Vaatteet uusiksi

Kesäkauden lopussa kuvioihin kuuluu vaatekaappien setviminen – ei muodin vuoksi, vaan pituutta venyvän jälkikasvun ja omankin arjen sujumiseksi. Olen nuuka ihminen. Nuorin lapsista käyttää useita monta vuotta sitten vintille varastoituja, muillakin sisaruksilla käytössä olleita vaatteita ja ehjänä säilyneitä kenkiä. Kierrätys pelaa myös lähipiirin perheiden kesken, tämä lienee melko yleinen tapa.

Kun nuukuuteen yhdistyy vastuuntunto ja vihreät ajatukset, on vaatepaletin pyörittelyssä välillä kestämistä. Löysin pari täpötäyttä laatikollista rikkinäisiä vuosia korjausta odottaneita lastenvaatteita, pakko myöntää touhun menneen hieman överiksi. En oikein osaa heittää pois mitään, minkä voi vielä korjata.

Maailmanlaajuisesti, ilmeisesti myös Suomessa toimivien kauppaketjujen toimesta hävitykseen joutuu kuitenkin melkoiset määrät myös käyttämätöntä vaatetta ja tuliterää tavaraa. Verkkokaupan palautustuotteita päätyy sumeilematta jätteeksi, vaatejättien myymättömiä asuja puolestaan hävitettään massoittain polttolaitoksissa, pois uuden muodin alta. Valtamerten jätelauttojen ohella nyt myös vaateteollisuuden mittavat päästöt ja muodin kertakäyttökulttuurin saastuttavuus on noussut esille.

Kiertotaloutta tutkivan brittiläisen MacArthurin säätiön vuonna 2017 julkaiseman raportin mukaan isot muotitalot tekevät heikkoa laatua halvalla ja aiheuttavat paljon vaatehävikkiä. Tutkimus paljasti jopa kahden kolmasosan kaikista valmistetuista vaatteista päätyvän kierrättämisen sijaan kaatopaikalle tai poltettavaksi.

Tällainen haaskaus tekee vaatealasta yhden maailman saastuttavimmista. YK:n mukaan vaate- ja muotiteollisuus on yksin vastuussa peräti kymmenestä prosentista maailman hiilidioksidipäästöistä. Vaatetuotannon hiilijalanjälki on suurempi kuin kansainvälisen lento- ja laivaliikenteen yhteensä. Harva tulee ajatelleeksi päästö- ja jätevaikutuksia vaateostoksilla.

Vaatteet saastuttavat ympäristöä koko elinkaarensa ajan, materiaalikuitujen valmistuksesta vaatteen hävittämiseen saakka. Puuvillanviljely kuluttaa runsaasti vettä ja viljelyalaa. Lisäksi erityisesti polyesteriä sisältävien vaatteiden pesun ja valmistuksen myötä meriin päätyy mikrokuituja vuosittain 50 miljardin muovipullon veroinen määrä. Mikromuovit ovat vaarallisia merieliöille, ravinnon mukana niitä voi päätyä myös ihmisen elimistöön.

Kiertotaloutta edistävä säätiö esittää raportissaan useita parannusehdotuksia vaatealalle. Vaatteet tulisi suunnitella kestämään nykyistä pidempään ja mikrokuituja päästävien materiaalien käyttö tulisi lopettaa kokonaan.  Lisäksi kierrätystä tulisi kehittää esimerkiksi helpottamalla jälleenmyyntiä tai tarjoamalla mahdollisuus vuokrata vaatteita.

Ei ole mitään teknistä estettä sille, että kuiduista ja vaatteista tehtäisiin kestäviä. Meillä, kuten aiemmillakin sukupolvilla voisi olla vaatteita, jotka kestäisivät vuosikausia. Tätä nykyä vaateteollisuuden päälinjat eivät kannusta kestäviin valintoihin. Vanha kansa kyllä tietää, ettei halvalla hyvää saa, kestävän vaatteen hankinta kuitenkin usein kirpaisee kukkarossa.

Vaateostoksilla ravaaminen tai nettishoppailu ei ole lempipuuhaani. Nykyisin joutuu näkemään turhan paljon vaivaa löytääkseen ammattitaidolla hyvistä materiaaleista tehtyjä, kestäviä, pestäviä ja ajan kulua sietäviä asusteita. Niitäkin sentään löytyy, usein kotimaisista pienyrityksistä. Koko vaate- ja tekstiiliteollisuuden on muun yhteiskunnan mukana aihetta päivittyä kiertotalous- ja ilmastotalkoiden edellyttämään suuntaan.

Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 15.8.2018