Väki vanhenee – vauvat vähenevät

Suomessa syntyi viime vuonna lapsia vähemmän kuin kertaakaan 2000-luvulla. Laskusuunta on jatkunut jo seitsemän vuotta peräkkäin, vain maahanmuutto on pitänyt Suomen väkiluvun pienessä kasvussa.

Syntyvyyden laskukierteen yhteydessä on aihetta tarkastella isoa kulttuuri- ja yhteiskuntamurrosta. Väestöliitto on selvittänyt syitä siihen, miksi yhä useammat nuoret aikuiset eivät uskalla tai halua perustaa perhettä. Tutkimuksessa saatujen tietojen mukaan perheen perustamista viivästyttävät opiskelujen ja töiden etsinnän ohella muun muassa epätasa-arvo vanhemmuuden vastuiden jakamisessa ja halu säilyttää vapaa elämäntyyli. Juuri eilen 15.5. vietettiin kansainvälistä perheiden päivää, jossa tämän vuoden teema oli sukupuolten tasa-arvo ja lasten oikeudet nykyajan perheissä.

Väestöliiton Perhebarometriin eri puolilla Suomea haastateltujen lapsettomien nuorten aikuisten mielestä sopiva aika saada lapsia on kolmenkympin hujakoilla. Arvio ihanneiästä on noussut samaan aikaan ensisynnyttäjien keski-iän kanssa, joka on nyt 29 vuotta. Isäksi tullaan nykyisin ensimmäistä kertaa keskimäärin 31,5-vuotiaina. Viisikymmentä vuotta sitten suomalainen nainen sai ensimmäisen lapsensa noin 23-vuotiaana.

Ihmisen biologia ei kuitenkaan ole muutamassa vuosikymmenessä muuttunut. Kun lapsiperheen perustamista lykätään yhä myöhemmäksi, voi iäkkäämpänä olla vaikeuksia tulla raskaaksi. Myös tahaton lapsettomuus on tutkimusten mukaan kasvanut kaiken aikaa. Kaikki eivät löydä sopivaa kumppania ja puolisoa, ainakaan ajoissa. Kipu on kova kaikille heille, jotka eivät syystä tai toisesta vain saa lapsia, vaikka kuinka haluaisivat.

Lapsirikkaudesta harmaantuvaksi kansaksi muututtaessa yhä harvemmalla nuorella aikuisella on lapsiperheitä lähellä omaa arkeaan. Lasten tuoma ilo ja onni voivat silloin jäädä havaitsematta. Väestöliiton mukaan myönteisimmät käsitykset lapsiperheiden arjesta on niillä, joiden lähipiirissä on pieniä lapsia ja näiden vanhempia.

Yksi pohdittava seikka tässä kokonaisuudessa on nykyinen perhevapaamallimme, joka on Pohjoismaiden jäykin ja korvaustasoltaan alhaisin. Harmi kyllä, uudistusta perhevapaamalliin ei tällä vaalikaudella tule, koska hallitus ei keskenään päässyt yksituumaisuuteen siitä, miten perheiden elämää parhaiten tuettaisiin.

Perhemyönteinen työelämä sekä vanhempien kokemien ruuhkavuosien eri vaateiden yhteensovittaminen edellyttää myös perhe- ja varhaiskasvatuspalveluiden hyvää saatavuutta ja laatua. Yhteiskunnan rakenteita uudistetaan ajoittain aivan muita tavoitteita kuin lapsiperheiden perustamisen edellytyksiä tai lasten terveellistä kasvua ja hyvinvointia silmällä pitäen. Päivystysasetuksen nojalla viedään toimivia ja turvallisia synnytyssairaaloitakin maakunnista.

Kaikki puolueet kertovat olevansa lapsi- ja perhemyönteisen politiikan kannalla. Yhtä ratkaisua lapsimäärän vähenemiseen ei silti ole olemassa. Syntyvyys on kuitenkin niin dramaattisissa pohjalukemissa, että jotain on kyettävä tekemään. Vertailukohdaksi käy länsinaapurimme, jossa väestö kasvaa selvästi Suomea nopeammin sekä maahanmuuton että korkeamman syntyvyyden ansiosta. Päätöksentekoon ja koko yhteiskuntaan tarvitaan vähintäänkin reilusti lapsi- ja perhemyönteisempi ilmapiiri.

Kolumni on julkaistu Kalajokilaaksossa 16.5.2018.