Välillä kysytään eli välikysymys

Toisinaan eduskunnassa herää epäilyksiä siitä, noudattaako hallitus toimissaan oikeutta ja kohtuutta kansalaisiin kohdistuvissa päätöksissään. Silloin on paikallaan tehdä välikysymys ja epäluottamuslause, jonka johdosta äänestämällä mitataan nauttiiko hallitus eduskunnan luottamusta.

Heikompien, kuten pienituloisten puolustaminen, eriarvoisuuden ja köyhyyden vähentäminen ovat aina olleet vihreille tärkeitä teemoja. Siksi jätimme viime viikolla välikysymyksen siitä, kuinka kohtuuttomalla tavalla hallitus käy pienituloisten eläkkeensaajien kimppuun. Eläkkeensaajat ovat paitsi ikäihmisiä, myös mm. sairauden vuoksi työkyvyttömiä, osatyökykyisiä ja vammaisia, joista kaikkein pienituloisimmat joutuvat kovien leikkausten kohteeksi montaa eri reittiä yhtä aikaa. Vasemmistoliitto jakoi huolemme, myös sosialidemokraatit ja kristillisdemokraatit yhtyivät välikysymykseen.

Hallitus aikoo poistaa eläkkeensaajien asumistuen omana tukimuotonaan ja siirtää eläkeläiset yleisen asumistuen piiriin. Tämä tarkoittaa sitä, että asumistuki heikkenee suurella joukolla eläkeläisiä. Eläkeläisistä kaikkein pienituloisimmat, noin 180.000 ihmistä, tarvitsee eläkkeen lisäksi asumistukea selvitäkseen päivittäisistä menoistaan. Näistä kotitalouksista noin 70 %:lla asumisen tuki heikkenee hallituksen päätöksen myötä, jopa 60 euroa kuussa.  Kyseessä on merkittävä lovi pienituloisen kukkaroon.

Nykyisellään eläkkeensaajan asumistuki on henkilökohtainen, kun taas yleinen asumistuki on kotitalouskohtainen, jossa kattilakunnan kaikkien asukkaiden tulot lasketaan yhteen. Nykymuotoinen eläkkeensaajien asumistuki on siis tukenut omaishoitoa ja esimerkiksi vammaisen henkilön mahdollisuutta asua perheensä kanssa. Tukijärjestelmien muutos johtaa siihen, että vammainen tai omaishoidettava, joka nyt on oikeutettu eläkkeensaajan asumistukeen, ei enää jatkossa pysty asumaan itsenäisesti tai perheensä kanssa, vaan hänen on valittava laitoksessa asuminen taloudellisista syistä. Tämän luulisi johtavan laitosasumisesta koituvien kustannusten jyrkkään kasvuun kunnissa, ei säästöihin, joita on tavoiteltu.

Eläkeläisistä suuri joukko on keskivertokansalaista enemmän sairastavia tai kroonisesti sairaita ihmisiä, terveyspalvelujen käyttö on runsasta. Kun hallitus leikkaa lääkekorvauksia 50 miljoonalla eurolla ja nostaa lääkkeiden omavastuita, tulee se samalla heikentäneeksi eläkeläisten mahdollisuuksia pitää huolta terveydestään. Pienituloisilla on kuitenkin jo nyt suuria vaikeuksia selviytyä omavastuuosuuksistaan. Tämäkään ei vielä riitä, sillä hallitus leikkaa myös matkakorvauksia, mikä osuu erityisesti haja-asutusalueilla asuviin pienituloisiin eläkeläisiin. Eikö maaseudulta enää tarvitsekaan päästä sairaalaan tutkimuksiin? Asumistuen leikkaus, lääke- ja matkakustannusten omavastuuosuuksien korottaminen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen nosto yhdessä muodostavat rajun kokonaisuuden, joka ajaa köyhyysrajan alapuolelle niitä ihmisiä, jotka jo nyt sinnittelevät miten parhaiten taitavat. Tämä ei ole oikein.

Oikein ei ole sekään, että hallitus esittää vanhuspalvelujen hoitajamitoituksen alentamista ja katsoo, että nykyistä pienempi määrä käsipareja vanhusten hoidossa riittää kyllä. Tätä en usko, mutta uskon kyllä niitä lukuisia hoitoalalta tulevia viestejä, joissa kerrotaan, ettei työtä vanhustenhoidossa ole mahdollista tehdä ilman inhimillistä kärsimystä, mikäli resurssit pienenevät entisestään. Väestö ikääntyy. Vastaus siihen ei voi olla se, että loputtomiin vaaditaan tekemään vähemmällä enemmän. Vanhukset ovat hyvän hoitonsa ansainneet.

Välikysymyksellä näistä aiheista hallitukselta halutaan vastauksia siihen, miten jatkossa voidaan pitää huolta pienituloisista eläkeläisistä, miten kaikkien päätösten yhteisvaikutusten vakavat haitat vältetään ja aikooko hallitus kohtuullistaa näitä kovia päätöksiään. Kohtuudelle olisi nyt kovasti käyttöä.

Kirjoitus on julkaistu Kalajokilaaksossa 19.10.2015.