Vastuullisuus on lihantuotannon elinehto

”Suomalainen liha on jo vastuullisempaa, laatulihaa. Siksi Suomessa kannattaa panostaa lihantuotannon kehittämiseen ja kasvuun”, kannusti tuottajajärjestö MTK:n tiedote reaktiona maailman luonnonsäätiö WWF:n julkaisemaan lihaoppaaseen.

Helmikuun alussa julkaistun lihaoppaan tavoitteena on kannustaa suomalaisia syömään vähemmän, mutta ympäristön kannalta parempaa lihaa sekä korvaamaan osan lihasta kasviksilla ja kalalla. WWF:ää huolettaa etenkin ulkomainen vastuuton rehusoijan tuotanto. Oppaan mukaan tavoite on vähentää lihansyöntiä viidennes vuoteen 2030 mennessä.

MTK ilmaisi oppaassa otetun jonkin verran huomioon kotimaisen tuotannon vahvuuksia. Muutoin tuottajajärjestön reaktio näytti tuohtuneelta tyrmistykseltä. Oppaan suositukset kotimaisen luomulihan käytöstä ansaitsevat vahvemman tuen. Maatalouden koko kentän ja myös lihantuottajien, erityisesti sikatalouden nykyisessä jamassa kannattaa tarkastella asioita mahdollisuuksia etsien. Voihan sen sanoa suoraankin. Vaikuttaa hieman siltä, että MTK ei halua tukea luomu-lihantuotannon kasvua. Näin ei pitäisi olla tilanteessa, jossa potentiaalia ja myös tarvetta olisi enemmän kuin koskaan.

Tällä hetkellä tuotannon vähyys rajoittaa luomu-elintarvikkeiden myyntiä monessa tuoteryhmässä. Esimerkiksi sianlihaa kuluttaja saa luomuna harvoin, silloinkin lähinnä hyvällä tuurilla. Luomusikaloita on koko maassa vain alun toistakymmentä. Sikataloudessa luomuun siirtyminen vaatii toki kohtalaisesti ammattitaitoa ja muutoksia tuotanto-olosuhteissa. Sen sijaan nautakarjapuolella ja lammastaloudessa luomuun siirtyminen käy asiantuntijoiden mukaan sujuvasti.

Luomutuotannon kannattavuus on Luonnonvarakeskuksen (Luke) kannattavuuskirjanpidon mukaan noussut selvästi paremmaksi kuin tavanomaisessa maataloustuotannossa. Luomulle ei siis kannattaisi nihkeillä. Kannattavuuden paranemisen taustalla on Luken mukaan paitsi luomun kannattavuuden kasvu, myös tavanomaisen tuotannon kannattavuuden selvä lasku. Kun tuottajahinnat laskevat, mutta muun muassa lannoitteiden hinnat vain nousevat, ei yhtälöä tarvitse epäillä. Luomutuet ja tuotteista saatava parempi hinta kannustavat. Luomu voi toki olla vaikka ideologinen ihanne, mutta ennen kaikkea taloudellinen valinta. Ei ihme, että tuottajien kiinnostus luomuun onkin kasvussa.

Vielä suurempaa on kuluttajien kiinnostuksen kasvu luomutuotteisiin. Vuonna 2016 luomuruuan myynti kaupoissa kasvoi peräti 14 prosenttia, kun samaan aikaan koko päivittäistavarakauppa lisääntyi vain yhden prosentin. Kasvu esimerkiksi luomulihan myynnissä olisi teoriassa voinut olla vieläkin suurempaa, jos vain olisi mitä myydä. Periaatteena maataloudessa on tuottaa sitä, mille on kysyntää ja mistä saa kohtuullisen korvauksen. Luomulihan tuotannon kasvattamiseen on nyt maaperä valmiina!

On kiistaton totuus, että valtaosa suomalaisista lihaelintarvikkeista on tuotettu monin tavoin vastuullisemmin kuin ulkomaiset verrokkinsa. Esimerkiksi antibioottien käytön vähäisyys ja sikojen saparot ovat ylpeyden aiheita, ja syystä. Suomalaiset kuluttajat ovat yhä enemmän kiinnostuneita tuotantoeläinten muistakin elinolosuhteista ja etenkin mahdollisuudesta lajinmukaiseen käyttäytymiseen. Kuluttajien kupissa painaa myös rehuntuotannon vastuullisuus. Näitä ynnäillessä WWF ei ehkä osu niin pahasti pieleen, kuin joistakin reaktioista voisi päätellä. Voihan olla, että maailma sittenkin muuttuu ja maataloudessakin on viisainta sopeutua muutoksiin.

Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 22.2.2017.