Vettä vaelluskaloille

Vesivoimalaitokset pohjoisen suuriin jokiin, Kemi-, Ii- ja Oulujokeen rakennettiin pääosin 1950-luvulla, kiireellä ja osin poikkeuslupien turvin. Kalatiet jäivät rakentamatta. Vesitalousluvat ovat vanhoja, vuosikymmenien aikana kertyneen ympäristö- ja kalatalousvelan maksamisesta keskustellaan yhä vain.

Valtion asenteet ovat sentään muuttuneet. Kansallisen kalatiestrategian (2012) tärkeimpiä tavoitteita on uhanalaisten vaelluskalakantojen vahvistaminen ja palauttaminen potentiaalisiin rakennettuihin jokiin. Juha Sipilän hallitusohjelmaan sisältyy vesivoimayhtiöiden kalatalousvelvoitteiden ajantasaistaminen osana kalatiestrategian toimeenpanoa.

Selkänojaa antaa Luonnonvarakeskuksen tutkimustieto siitä, ettei voimayhtiöiden kalatalousvelvoitteiden nykytaso riitä korvaamaan jokien patoamisesta syntynyttä haittaa. Nykyiset arviot lohen ja taimenen menetetystä poikastuotannosta ovat moninkertaisia istutusvelvoitteisiin nähden. Istutusten sijaan tarvitaan vaellusesteiden poistamista ja habitaattikunnostuksia.

Lapin ely-keskus on jättänyt Pohjois-Suomen aluhallintovirastoon lainmukaiset hakemukset Kemijoen ja Iijoen voimayhtiöiden kalatalousvelvoitteiden muuttamisesta vastaamaan ajantasaista tietoa kalaston hoidon tarpeesta. Kemijoki Oy ja PVO Vesivoima ovat vastustelleet valtion tavoitteita, tutkimustietoa ja velvoitemuutoksia, vaatien ely-keskuksen muutoshakemusta hylättäväksi. Oulujoella Fortum puolestaan on hakenut lievennystä voimalaitostensa kalateiden rakentamisvelvoitteisiin. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on hylännyt Fortumin hakemuksen.

Vaatimuksia kalatierakentamisesta on väitetty kohtuuttomiksi, on tekeydytty varattomiksi, kirjelmöity aluehallintovirastoon, uhkailtu valituskierteellä ja painostettu viranomaisia. Viimeisen 50 vuoden ajan miljoonabisnestä virtaavasta vedestä tahkonneet, jo aikaa sitten investointinsa kuolettaneet voimayhtiöt ovat vastuun kantamisen sijaan ryhtyneet raskaan sarjan mellakointiin, vaatien valtiota maksumiehen rooliin.

Yleisen oikeuskäsityksen ja EUn vesipuitedirektiivin mukaista on, että haitan aiheuttaja kantaa vastuunsa, tässä siis kustantaa ja palauttaa vaelluskalojen vapaan liikkumisen vesistössä. Jos kalatierakentamiseen ryhdyttäisiin pääasiassa valtion ja kuntien varoin, tuettaisiin verovaroilla ensisijaisesti kannattavaa liiketoimintaa tekeviä voimayhtiöitä.

Kalateiden rakentaminen ja vaelluskalojen elinkierron palauttaminen yhdessä kutualueiden kunnostustoimien kanssa on tarpeen. Vain vanhan kalatalousvelvoitteen muutoksen kautta vahingonkärsijät eli jokivarsien asukkaat ja kalastajat tulevat saamaan heille kuuluvan oikeudenmukaisen korvauksen ja vaelluskalojen nousuun riittävän vesimäärän kalateihin ilman erillistä korvausta. Eiköhän jo olisi reilun pelin aika.

Kirjoitus on julkaistu Vihreässä Langassa 13.4.