Voimayhtiöt vastuunsa kantajiksi

Lapin ELY-keskus on vihdoin laittanut vireille Kemijoki Oy:tä koskevan kalatalousvelvoitteiden muutoshakemuksen. Nyt siis vaaditaan voimalaitosyhtiön kalatalousvelvoitteen muutosta vastaamaan nykytietämyksen mukaista voimalaitosrakentamisesta aiheutunutta kalaston hoidon tarvetta. Varsin kohtuullinen tavoite.

Myös vuonna 2012 hyväksytyn kansallisen kalatiestrategian tähtäin on uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden vahvistaminen. Kun vaellusesteiden poistamisen avulla saadaan lohi ja meritaimen palaamaan Ylä-Kemijoen, Ounasjoen ja Raudanjoen laajoille lisääntymis- ja poikastuotantoalueille, on se aivan huikea juttu alueen asukkaille ja matkailuelinkeinolle!

Pohjois-Pohjanmaan Iijoella puolestaan tähdätään alimman voimalaitoksen Raasakan kalatien rakentamiseen hallituksen 2 miljoonan euron kärkihankerahoituksen vauhdittamana. Pohjolan Voimaan kuuluva PVO-vesivoima ja Metsähallitus jättivät maaliskuun alussa yhteisen vapaaehtoisen vesitalouslupahakemuksen kalatien rakentamiseksi.

On kuitenkin erikoista, että kalatielupaa vesivoimayhtiölle ryhtyy Metsähallituksen nimissä hakemaan ja kustantamaan Suomen valtio. Metsähallituksella ei ole edes maa- tai vesialueita Raasakassa. Valtion vesialueita Iijoella on vain nykyisten viiden voimalaitoksen yläpuolisella osuudella. Metsähallitus ei ole vaelluskalojen kulkuesteiden ja jo vuosikymmeniä sitten voimalaitosrakentamisesta syntyneiden kalataloushaittojen aiheuttaja.

Voimayhtiölle vapaaehtoisen kalatiehakemus yhdessä vahingonkärsijän kanssa on tietysti kannattava kauppa. Vesialueiden omistajat ja kalatalousvahingon kärsijät, kuten Metsähallitus, kunnat ja kalastusalueet maksavat nyt voimayhtiön aiheuttamaa vahinkoa kustantamalla kalatien rakentamisen. PVO-vesivoima saa valtiolta vielä korvauksen kalatiehen käytetystä vedestä.

Luonnonvarakeskuksen selvitys vanhentuneiden kalatalousvelvoitteiden uusimistarpeesta valmistui jo kolme vuotta sitten, maa- ja metsätalousministeriön tilaamana. Tuolloin todettiin, voimayhtiöille määrättyjen kalatalousvelvoitteiden arvon olevan keskimäärin vain 15 % siitä, mitä niiden kuuluisi olla, jotta voimalaitosrakentamisesta aiheutuneet haitat vaelluskalakannoille korvautuisivat.

Kalateiden rakentaminen ja vaelluskalojen elinkierron palauttaminen yhdessä kutualueiden kunnostustoimien kanssa on tavoitteellista ja tarpeellista toimintaa. Vain vanhan kalatalousvelvoitteen muutoksen kautta vahingonkärsijät eli jokivarsien asukkaat ja kalastajat tulevat saamaan heille kuuluvan oikeudenmukaisen korvauksen ja vaelluskalojen nousuun riittävän vesimäärän kalateihin ilman erillistä korvausta. Ministeriö ajaa nyt samaan aikaan sekä vapaaehtoista kalatietä että velvoitemuutoksia, joiden vireillepanossa on viivytelty jo kauan.

Yleisen oikeuskäsityksen ja EU:n vesipuitedirektiivin mukaista on, että haitan aiheuttaja kantaa vastuunsa, tässä tapauksessa siis kustantaa ja palauttaa vaelluskalojen ja muiden vesieliöiden vapaan liikkumisen vesistössä. Pääosin valtion ja kuntien varoin tehtävillä kalateillä tuetaan ensisijaisesti voimayhtiötä, joka vuosikymmenestä toiseen tahkoaa rahaa vesivoimalla.

Viimeisen 50 vuoden aikana vesialueiden omistajat Pohjois-Suomessa ovat menettäneet, pelkästään siian ja meritaimenen vajaiden kalatalousvelvoitteiden myötä kymmeniä miljoonia euroja. Tässä summassa menetettyjen lohisaaliiden arvo ei ole mukana vielä lainkaan. Näillä säästöillä voimayhtiöt voisivat rakentaa toimivat kalatiet kaikkiin voimalaitoksiin pohjoisen jokivesistöissä. Eiköhän jo olisi reilun pelin aika.

Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 22.3.2017.